RSS

Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2012

Vähitellen

Tähän asti olen ollut lähinnä sitä mieltä, että valokuvauskurssini vain lisää tuskaa. Kuvaamisesta menee kaikki ilo, kun näpsimisen sijaan pitääkin alkaa säätää aukkoa ja suljinaikaa eikä silti oikein osu oikeaan – kuvista tulee aina mitä sattuu, kun en vielä ymmärrä asetuksista mitään, kunhan sohin sinnepäin.

Tänään kuitenkin tajusin, että ilman tuota kurssia en olisi onnistunut ottamaan Vakiopaineen hämärässä näitä kuvia Vihreiden kuntavaalitilaisuudesta. Vanhalla pokkarillani tai kameran automaattiasetuksella kuvat eivät olisi edes tätä luokkaa, vaikka eiväthän nämä nytkään mitenkään huipputasoa ole. Mutta vähitellen ehkä opinkin jotain. Ehkä.

Kuvissa Jyväskylässä kuntavaaliehdokkaana oleva Paloma Hannonen sekä kansanedustaja Anni Sinnemäki.

Sitä myös pohdin, että jos tämä muistikirja – tai jokin muu blogi – olisi osa ammatillista verkkoidentiteettiäni, jota tässä nyt on pyöritelty jo parisen viikkoa verkkokurssilla, niin voisinko enää laittaa tekstiin kuvia poliittisesta tilaisuudesta? Voisinko olla blogissani jotain mieltä jostain asiasta, joka ei liity ammattiini, vai onko henkilökohtaiset asiat rajattava esimerkiksi juuri yhteiskunnallisten asioiden osalta jonnekin muualle? Onko poliittinen mielipide verkkoidentiteetissä ammatillinen riski?

 

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : lokakuu 24, 2012 Kategoria/t: kuuntelemassa, valokuvaustehtävät

 

Avainsanat: ,

Välillä taas valokuvia

Olen viime päivinä miettinyt pää sauhuten näitä some-asioita, mutta jottei tämäkään muistikirja aivan tukkeutuisi yhden teeman pohdinnoilla, laitan välipalaksi valokuvauskurssini tämän viikon viikkotehtävän ja omat ratkaisuehdotukseni siihen.

Meidän piti siis kuvata taas kaksi kuvaa. Eka tehtävä oli aika vaikea: piti kuvata ikkunan tms. edessä asetelma niin, että sekä asetelma että takana näkyvää maisema ovat oikein valottuneita. Kuvasin sitten valkoisella ikkunalaudalla tummaa kissaa, ettei liian helpoksi menisi. Kissa ei ole kokonaan musta, vaan tummassa turkissa on ruskeita täpliä. En onnistunut saamaan mielestäni oikein valottunutta kuvaa, mutta tässä on (ainakin minun koneellani) kissan turkki valottunut oikein ja ulkomaisemakin on vain hieman ylivalottunut.

Toisessa tehtävässä piti kuvata jotain julkista teosta kuten veistosta tai patsasta niin, että se valottuu oikein mutta sen sijainti myös erottuu selvästi. Kuvasin lempipatsaani Jyväskylässä, Oskari Raja-ahon Karhun, joka sijaitsee Rajakadulla. Tehdessäni Rajakadusta kertovaa kirjaa viime vuonna sain kuulla paljon Karhuun liittyviä tarinoita, minkä vuoksi veistos on minulle merkityksellinen ja täynnä elämää.

Nämä kaksi kuvaa lähetin näytettäväksi muillekin kurssilaisille, mutta tätä toista tehtävää varten kävin kuvaamassa myös Lounaispuiston pallopääpoikaa. Muistatteko tämän leikkitelineen? Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanissa Harjukaupungin salakäytävät Lounaispuisto ja sen tienoilta alkava Älylän puutaloalue ovat erityisen maagisia paikkoja.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 24, 2012 Kategoria/t: valokuvaustehtävät

 

Avainsanat: ,

Sosiaalinen media, historioitsijat ja etnologit

Seuraavassa Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssin tehtävässä tavoitteena on tutustua omaa alaa koskevaan sosiaaliseen mediaan ja miettiä, mitä siitä voisi oppia oman henkilöbrändin rakentamisen kannalta.

Kovin syvällistä analyysia etnologian ja historian aloista sosiaalisessa mediassa en nyt ole tätä tehtäväksiantoa varten tehnyt, mutta pientä googlettelua kuitenkin.

Olisi todella hyödyllistä saada tähän kommentteja ja täydennystä muilta alan ihmisiltä!

Erilaisia välineitä

Tutkijoiden some-palvelimista itsellenikin tutuin on Academia.edu, joka on tieteenteon verkostoitumis- ja tiedotuskanava. Omalle kotisivulle siellä voi ladata konferenssipapereita ja artikkeleita. Olen löytänyt sieltä jonkin verran oman alani tutkijoita, mutta enimmäkseen ihmisiä, jotka tunnen jo muutenkin. Minun pitäisi ehkä olla kansainvälisemmin orientoitunut tutkija, jotta academia.edu olisi aidosti hyödyllinen verkostoitumisessa. Suurin hyöty siinä on, että se tarjoaa alkeellisen kotisivun melko vähällä vaivalla. Olen löytänyt sitä kautta tietoa tutkijoista, ja osalle tutuistani se on toistaiseksi ainoa julkinen kotisivu.

LinkedIn -palvelun käyttöä verkostoitumisen ja oman ansioluettelon levittämisen välineenä suositellaan usein. Oma profiilini siellä on nolon vajavainen tiedoiltaan, koska koen LinkedInin jotenkin vähän sekavaksi ja hankalaksi. Syynä on varmastikin se, etten ole tutustunut siihen vielä tarpeeksi. Sinne kuitenkin ilmeisesti kannattaisi täydentää omat kiinnostuksen kohteet, työhistoria ja ansioluettelo, koska LinkedIn on monilla aloilla tunnettu, ja sitä voisi hyödyntää etsiessään asiakkaita tai työnantajia.

Academia.edu ja LinkedIn ovat palveluja, joiden kautta voi verkostoitua ja levittää tietoa omista tekemisistään. Silti koen, ettei niissä vielä liiku tarpeeksi oman alani ihmisiä, jotta henkilöbrändäys olisi riittävän tehokasta. Nämä kaksi ovat tärkeitä, mutta muutakin tarvitaan.

Twitterissä historia-alan twiiteille on monia kanavia, joista tunnetuin on ehkä #twitterstorians

Omista tähän asti käyttämistäni some-työkaluista Twitter on ehkä ollut tehokkain ja vuorovaikutuksellisin väline oman alani ihmisten löytämiseen.

Historian ja etnologian tutkijoita verkossa

Joillakin tutuilla tutkijoilla on omalla nimellä kirjoitettuja blogeja, joissa keskitytään joko vain tutkimukseen liittyviin aiheisiin tai otetaan kantaa laajemminkin. Esimerkiksi tohtorikoulutettava Anna Haverinen pitää Bits in the Space -blogia, joka on kovasti kotisivujen kaltainen esimerkki tutkijabrändin rakentamisesta verkossa. Varsin kiinnostava on myös Sari Östmanin tutkimusblogi, sillä hänen tuleva väitöskirjansa käsittelee elämäjulkaisemista Internetissä – siis juuri sitä, mitä tällä kurssilla puretaan pienempiin osiin ja koetetaan laittaa omalta osalta järjestykseen.

Historioitsijoista esimerkiksi Ilona Kemppainen on pitänyt kiinnostavaa blogia, jossa jo otsikkotasolla nousee esiin tutkijuus ja tutkimusaiheet. Silti blogissa käsitellään myös kirjoittajan arkea ja aiheita jotka eivät liity työhön. Kiva sekoitus työtä ja ”sitä muuta elämää”. Nykyisin Ilona kirjoittaa Uuden Suomen puheenvuoro-palstalla.

Annan ja Ilonan blogien vertailu osoittaa, miten eri tavoin blogialustaa voi hyödyntää. Kolmas hyvä esimerkki on Anu Lahtisen blogi Vita Historica. Esimerkiksi hänen syyskuinen postauksensa osoittaa, että historioitsijat kyllä osaavat halutessaan käyttää ja hyödyntää verkkotyökaluja. Myös alan ammattilaisten vilkas twitter-toiminta osoittaa toki tämän.

Ulkomainen esimerkki historioitsijan ammatillisesta verkkoidentiteetistä voisi olla Katrina Gulliver. Hän on hastagin #twitterstorians tekijä, ja hänet on rankattu Twitterin vaikutusvaltaisimmaksi historioitsijaksi – mene ja tiedä sitten, heh. Hän on kirjoittanut muun muassa aika hyvän jutun Twitterin käyttämisestä akateemisiin tarkoituksiin.

Mitä tästä opin?

Tehtävänä oli nimetä kolme tärkeintä googlettelussa oppimaani asiaa, joita voisin hyödyntää oman henkilöbrändin rakentamisessa. Tämä on vaikeaa mutta tarpeellista, koska ajatukset ovat vielä melko hajallaan.

1) Twitteriin kannattaa panostaa. Siellä kannattaa olla vuorovaikutuksellinen, ei ainoastaan omia twiittejä sylkevä vaan myös keskusteluun osallistuva tekijä.

2) Blogin ja kotisivut voi ja ehkä kannattaakin yhdistää. Blogin sisällön voi rakentaa monella tapaa, eikä välttämättä mene metsään vaikka ammatilliseen verkkoidentiteettiin sekoittaa myös yksityisiä asioita – kunhan tässä nyt pitää jonkin ruodun kuitenkin. Kuten Katrina Gulliver twitterin kohdalla totesi, pelkät tutkimusaiheet käyvät nopeasti lukijalle tylsiksi.

3) Tärkeää on jatkaa sitä minkä aloittaa. Twitteristä ei ole hyötyä jos siellä ei twiittaa, ja blogia on syytä päivittää aina silloin tällöin. Jos päivittäminen jää ja blogi ikään kuin hylätään, siitä on kohteliasta kertoa lukijoille viimeisimmässä postauksessa. Ajankohtaisuus ja ylläpitäminen on tärkeää myös verkostoitumispalveluissa kuten LinkedIn tai Academia.edu. Tämän vuoksi ammattillisen verkkoidentiteetin ja henkilöbrändin rakentaminen ja ennenkaikkea ylläpitäminen vaativat aikaa ja pitkäjänteisyyttä.

 
10 kommenttia

Kirjoittanut : lokakuu 23, 2012 Kategoria/t: bloggaaminen, kotisivut, some-tehtävät, viestintä

 

Avainsanat: , , , ,

Twitterin hyödyllisyydestä

Twitterin kautta löysin kiinnostavan jutun siitä, miten opiskelijat ja työnhakijat voivat hyödyntää Twitteriä. Usein tällaiset jutut päätyvät turhankin yksioikoisesti vain suosittelemaan sosiaalisen median käyttöä, mutta tämä on hyvä artikkeli juuri siksi, että sen näkökulma on kriittinen. Piirrokseksi yksinkertaisestetussa kaaviossa on huomioitu myös monta twitter-riskiä (peukut alas).

Minusta positiiviset puolet ovat edelleen voitolla, mutta se onkin vain minun tulkintani. Lukekaa itse!

http://www.mediabistro.com/alltwitter/social-media-guidelines-students-job-seekers_b29547

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 14, 2012 Kategoria/t: työnhaku

 

Avainsanat:

Ammatillinen verkkoidentiteetti

Edellisessä postauksessa aloitin erilaisten verkkoidentiteettien tunnistamisella omalta kohdaltani, ja nyt jatkan saman aiheen ympärillä ja yritän pohtia tehtävänannon suoria kysymyksiä:

  • Mistä syistä alkaisit rakentaa ammatillista julkista identiteettiä someen esim. julkaista somessa blogia/statuspäivityksiä/uutisia, kommentoida ja tägätä muiden blogeja ja artikkeleita tms.
  • Mitkä asiat arveluttavat tai ovat miinuspuolia ammatillisen julkisen identiteetin rakentamisesssa?
  • Millaiset päivitykset, bloggaukset, tägit, blogikommentoinnit tai twiittaukset edistävät ammatillisen julkisen identiteetin syntymistä?

Syyt ammatillisen verkkoidentiteetin vähittäiseen rakentamiseen ovat samoja kuin tähänkin asti tekemäni haparoivat yritykset siihen suuntaan: verkossa näkyminen kannattaa työllistymisen ja verkostoitumisen kannalta. Jos itsekin tarvitsen asiantuntijaa tai osaajaa, en todellakaan enää kaiva keltaisia sivuja esiin vaan googletan, kyselen tuttavilta ja etsin linkkien takaa. Mitä selkeämmin asiantuntijuus löytyy verkon kautta, sitä varmemmin otan juuri tähän osaajaan yhteyttä. Tämä toimii varmasti myös silloin, kun minun asiantuntijuuttani tarvitaan.

Verkossa näkymiseen ei vain nykymaailmassa valitettavasti riitä se, että osaajalla on kotisivut. Kotisivuja on kaikilla ja kaikkialla. Ne toimivat tiedon lähteenä sitten, kun joku etsii minuun liittyviä tietoja, mutta ennen kuin saan jonkun etsimään juuri minua, hänen pitää tietää minut jostain muustakin yhteydestä. Verkossa pitää liikkua, näkyä ja toimia, että tulee huomatuksi. Tai vaikka ei tulisi huomatuksikaan, niin on ainakin ollut paikalla ja jättänyt merkin itsestään, ollut aktiivinen.

Sosiaalisessa mediassa verkostoituminen ja small talk on helppoa. Jos kaipaat kommentteja ja kävijöitä omaan blogiisi, käy vierailemassa jonkun muun kiinnostavassa blogissa, jätä ystävällinen ja kiinnostava kommentti. Toista se muuallekin. Linkitä omaan blogiisi muiden kiinnostavia juttuja tai twiittaa hyvistä blogikirjoituksista. Levitä tietoa: linkitä oma blogisi twitteriin ja mainosta facebookissa uutta kirjoitustasi. Muista netiketti ja kohtuullisuus.

Mielestäni somen vahvuus ja erityisyys on juuri siinä, että se edellyttää vuorovaikutusta, mutta tuottaa sitä myös hyvin helposti. Kommentointi ei ole vaikeaa, ja vastavuoroisuus toimii ainakin oman kokemukseni mukaan. Muiden lukeminen on edellytys sille, että sinua luetaan – ja ystävällinen ja positiivinen ote on varmempi onnistumisen väylä kuin liiallinen kriittisyys ja toisten mielipiteiden kyseenalaistaminen. Kriittinenkin voi olla rakentavasti.

Helan tutkijat ry:n klubi-illassa keskusteltiin kerran viime talvena eri keinoista, joilla tutkija voi hyödyntää somea. Vahvin miinuspuoli tuli esiin siinä, että jos tutkimusaihe on vaikea, ei tutkijalla välttämättä riitä voimia esimerkiksi tutkimusblogin ylläpitämiseen. Verkossa liikkuu myös paljon sontaa, joka helposti kaatuu tutkijan niskaan esimerkiksi silloin, jos aihe käsittelee vaikkapa maahanmuuttajuutta. Myös plagioinnin ja kopioinnin kysymykset arveluttivat niitä, jotka eivät vielä somea käytä. Kirjoitin pohdintoja illan annista silloin blogiini, voit lukea jutun täältä. (Nyt huomaan, että myös lähes vuosi sitten olen pohtinut sitä, pitäisikö ammatillinen blogi erottaa yksityisestä. Mihinkään en ole vuodessa näissä pohdinnoissa edennyt, heh.)

Ammatillisen verkkoidentiteetin syntymistä edistävät työhön liittyvät postaukset, blogit, linkitykset, twiitit jne. Olen kyllä itse myös sitä mieltä, että pieni keventäminen on silloin tällöin paikallaan, vaikka ammatillisista asioista puhutaankin. Välillä voi linkittää sarjakuvan tai jonkin musiikkivideon tai kommentoida jotain muuta hauskaa tai ajankohtaista juttua. Aina ole pakko yrittää näyttää niin piinallisen älykkäältä. Inhimillisyys kunniaan! Esimerkiksi kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen päivittää niin blogiinsa kuin fb-sivulleen paljon muutakin kuin vain varsinaiseen ammattiin (ts. kirjan kirjoittamiseen) liittyviä asioita. Tosin PIJ:n tapauksessa ihan mikä tahansa voi liittyä kirjan kirjoittamiseen, mutta se onkin sitten toinen tarina…

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 13, 2012 Kategoria/t: some-tehtävät

 

Avainsanat: , , , ,

Napakka ote verkkoidentiteeteistä

Seuraavassa Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssin tehtävässä pohditaan, miten työminää ja yksityistä verkkoidentiteettiä voi eritellä verkossa – tai voiko tai tarvitseeko edes?

Nyt lainaan suoraan tehtäväksiantoa, koska siinä on niin hyvä tiivistys:

Työrooliin liittyvällä verkkoidentiteetillä edustetaan omaa organisaatiota työnantajan ehdoilla.

Yksityinen verkkoidentiteetti on jokaisen omaa työhön liittymätöntä aluetta, henkilökohtaisia asioita kuten nettiostoksia, persoonallisuuden esilletuomista.

Ammatillinen julkinen verkkoidentiteetti on näistä kahdesta erillään ja voi kasvaa henkilöbrändiksi – on sinun luoma ammatillinen profiilisi omasta asiantuntijuudestasi.

(Lähde: Aalto, T., & Uusisaari, M.Y., 2010. Löydy. Brändää itsesi verkossa.)

Apurahatutkijana minulla ei ole työnantajaa, mutta edustan kyllä omaa organisaatiotani, etnologian oppiainetta historian ja etnologian laitoksessa, Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Työrooliin liittyväksi verkkoidentiteeksi, siis rooliini osana organisaatiota liittyy vain laitoksen kotisivuilla oleva esittelysivuni, jossa ei juurikaan tiedon määrällä revitellä. Kuitenkin olen tyytyväinen siihen, että minulla on tällainen sivu: kaikkialla apurahatutkijoita ei päästetä mukaan laitosten kotisivujen tietoihin ollenkaan. (Helassa moni asia on hyvin myös apurahatutkijan kannalta.)

Sen sijaan ammatillinen julkinen verkkoidentiteettini on vahvasti aluillaan. Minulla ei ole henkilöbrändiä (vielä), mutta mahdollisuus sellaiseen kenties joskus kun tunnen että enemmän brändättävää on. Ammatillinen verkkoidentiteettini on osittain lomittunut yksityiseen verkkoidentiteettiini. Koetin joskus pitää niitä selvemmin erillään, mutta huomasin, että olen niin täydesti kiinni tekemässäni työssä myös yksityiselämässäni, ettei selvää rajaa ihan joka kerta voi vetää.

Selvin ammatilliseen verkkoidentiteettiini liittyvä asia on portfolio, jonka laadin humanistisen tiedekunnan kurssilla pari vuotta sitten (terveisiä Tanjalle 🙂 ). Portfolio, jota nimitän myös kotisivukseni, keskittyy tutkimukseeni ja sisältää julkaisuluettelon ja muuta osaamiseeni liittyvää materiaalia. Väitöksen lähestyessä minun pitäisi muuttaa portfoliotani, terävöittää brändiä ja korostaa myös muuta kuin tutkijuutta – ainakin jos haluan hyödyntää tätä sivustoa työnhaussa. Se vaatii kuitenkin keskittymistä ja työtunteja, ehkä jopa ulkopuolista apua. Ainakin laitoin kirjastosta varaukseen tuon Tuija Aallon et al. kirjan Löydy. Brändää itsesi verkossa, jos se vaikka antaisi ideoita tähän.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, pidän Facebookia eniten yksityiseen verkkoidentiteettiini liittyvänä sosiaalisen median osa-alueena. Silti kavereissani on valtavasti sellaisia, joihin olen tutustunut työasioiden kautta. Facebook antaa mahdollisuuden ryhmitellä ihmisiä eri tavoin ja määritellä, mitkä julkaisut näkyvät kenellekin, mutta en ole jaksanut nähdä sitä vaivaa ainakaan vielä. Se olisi yksi mahdollisuus, mikäli haluaisin tarkentaa eroa yksityisen ja julkisen välillä.

Twitterissä seuraan lähinnä poliitikkoja, oman alan tutkijoita ja organisaatioita, viestinnän ammattilaisia sekä eri syistä kiinnostavia taiteilijoita, urheilijoita tai muita julkimoita. Twitter-profiilini on omalaatuinen sekoitus ammatillista ja yksityistä minuutta: olen linkittänyt blogipostaukset sinne automaattisesti, mutta twiittaan ehkä jotenkin asiapitoisemmin verrattuna facebookpäivityksiin. Ehkä? Vaikea sanoa.

Illuusioita -blogini kuvastaa tätä yksityiselämän ja ammatti-identiteetin sekoittumista verkossa erinomaisesti. Blogi kertoo jatko-opiskelijan tuskasta ja väitöskirjan valmistumisen iloista ja riemuista, mutta yhtä hyvin arjen valopilkuista kuten ruoasta, ystävistä, kissasta, ja ennen kaikkea lukemistani romaaneista. Minusta blogini kuvaa kokonaisuutta, jossa historian ja etnologian alan ammattilaisuus on niin vahva osa koko persoonallisuutta, ettei niitä tarvitsekaan erotella toisistaan.

Vai pitäisikö erottelun olla selvempää?

Liittyykö verkossa tapahtuvaan brändäämiseen nimenomaan viestin terävöittäminen? Pitäisikö minun jatkossa siirtää työasiat omaan blogiinsa, jota kirjoittaisin vielä avoimemmin omalla nimelläni? Jättäisin siis arkihöpinät ja kirjajutut omaan, yksityisestä minästä kertovaan blogiin, ja erottaisin työminän selkeästi omaksi aiheekseen.

Ei välttämättä huono idea, mutta vaatii vähän miettimistä ennen kuin ryntään toteuttamaan. Ja sitä opiskelua myös vähän, kuten portfolionkin kohdalla. Ai niin – tietysti portfolion ja blogin voisi myös yhdistää samaan sivustoon…

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 12, 2012 Kategoria/t: bloggaaminen, kotisivut, reflektointia, some-tehtävät

 

Avainsanat: , , , ,

Lisää omasta viestijäkuvastani

Hups, unohdin aiemmin kertoa omasta sosiaalisen median käytöstäni. Se on ehkä kuitenkin melko oleellinen asia, kun kyse on sosiaalista mediaa käsittelevästä kurssista.

Päivittäin käytän facebookia ja luen muiden ihmisten blogeja. Useita kertoja viikossa tai lähes päivittäin käytän myös Twitteriä (@KirsiMariaH). Yleensä pari-kolme kertaa viikossa päivitän omaa blogiani. Päivisin pidän sähköpostin pikaviestintäosastoa auki ja juttelen sen kautta muutaman läheisen kanssa.

Olen ajatellut, että erilaiset sosiaalisen median järjestelmät ovat erilaisiin tarkoituksiin. Työsähköposti on työasioille, gmail taas muille kuin työasioille. Ei se jako silti ihan niin yksinkertainen ole. Facebook on enimmäkseen silkkaa viihdettä, mutta kavereissani on kyllä hyvin paljon ihan työkontakteja, ja olen monta kertaa hyödyntänyt facea työkuvioissa. Twitter sen sijaan on minulle asiapitoisempi väline kuin facebook, vaikka välillä on pakko irrotella Twitterinkin puolella. Twitterissä pidän siitä, että voin seurata myös ihmisiä joita en tunne. Jos olisi aikaa seurata kaikkea Twitterissä liikkuvaa, sieltä saisi vaikka mitä virikkeitä, linkkejä, ideoita ja niin edelleen. Pidän Twitteriä kuitenkin kiinni useimmiten juuri siksi, että sieltä tuleva tulva vähän hermostuttaa, kun en ehdi seurata kaikkea mitä haluaisin.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 10, 2012 Kategoria/t: viestintä

 
 
%d bloggers like this: