RSS

Viestijäkuva ja viestintäkulttuuri

09 Lok

Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssin toisessa tehtävässä pyöritellään aiheita viestijäkuva ja viestijäkulttuuri. Minun pitäisi reflektoida omia vuorovaikutustaitojani. Vaikka  erilaisissa tilanteissa olen saanut pohtia omaa osaamista monelta kantilta, on vuorovaikutustaitojen analysointi vähän uutta. Mitkä ovat vahvuuksia ja missä pitäisi vielä kehittyä?

Perinteiseen tapaan tuntuu siltä, että niitä kehittämisen aiheita keksii helpommin, mutta aloitetaan silti vahvuuksista. Ensinnäkin minulla on kohtalaisen hyvät sosiaaliset taidot, mikä vaikuttaa myös vuorovaikutustaitoihin. Eräässä naistenlehdessä pohdittiin sitä, miten sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot usein sekoitetaan. Jälkimmäisessä on kyse siitä, että tulee toimeen erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa, ottaa toiset huomioon, joustaa tarpeen tullen ja on peruskohtelias muille ihmisille. Sellaista normaalia käytöstä, joka ei kuitenkaan sen lehtijutun mukaan ole itsestäänselvää, etenkin jos ei ole kasvanut sisarusten kanssa ja tottunut jakamaan huomion lisäksi myös konkreettisia asioita. Sosiaalisten taitojen pohjalta ponnistavat myös vuorovaikutustaidot: osaan tervehtiä ihmisiä ja esitellä/esittäytyä, osaan kysyä ja vastata, tulen toimeen myös tuntemattomien ihmisten kanssa ja osaan sanoa kassahenkilölle kiitos ja näkemiin. Ovatko nämä peruskäytöstapoja vai vuorovaikutustaitoja? Mitä mieltä sinä olet?

Toinen vuorovaikutusvahvuuteni liittyy viestin perille saamiseen. Kirjoitan paljon ja saan mielestäni viestin perille kirjoitetulla tekstillä, huolimatta siitä että jaarittelen (siitä kohta lisää). Olen myös esiintymistaitoinen: osaan puhua selkeästi, pysyä aikataulussa ja esiintymisjännityksestä huolimatta nautin yleisön edessä olemisesta. Jos tehtäväni on viestiä jokin aihe, niin mielestäni saan sen kyllää menemään perille joko puhumalla tai kirjoittamalla.

Kolmanneksi haluaisin nostaa esiin aiheen, jossa ollaan vahvuuden ja kehittämistarpeen rajalla. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kuuleminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. Aina välillä huomaan, etten kuule enkä kuuntele, mutta olen yrittänyt opetella kuuntelemisen taitoa. Pienellä asialla, pienen hetken kuuntelemisella voi olla paljonkin merkitystä sille toiselle ihmiselle – vain vähällä vaivalla voit olla arvokas toiselle. Tämä on kuitenkin asia, jossa en koe olevani vielä valmis – pidän silti vahvuutena, että olen tiedostanut asian ja kiinnittänyt siihen huomiota.

Entäs ne heikkoudet? Yhden jo mainitsin: monisanaisuus. Jos minulle annetaan puheenvuoro, puhun paljon, ja jos kirjoitustilaa on, myös tekstiä syntyy, välillä liiankin kanssa.

Erityinen vuorovaikutustaitojen heikkous, joka minua välillä harmittaa kovastikin, liittyy reagointinopeuteen. Vuorovaikutustilanteissa en aina ehdi mukaan, joten kun saan mietittyä mitä aion sanoa, aihe on jo usein muuttunut ja joudun palauttamaan keskustelua taaksepäin. Ei näin aina käy, mutta toisinaan hitauteni aiheuttaa harmitusta.

Ehkä hitauteen liittyvä heikkouteni on liika väistäminen. Erityisesti ryhmätilanteissa en aina ota omaa tilaani, vaikka sanottavaa olisi, vaan annan muiden puhua. En pidä keskeyttämisestä, mutta toisinaan on vain pakko keskeyttää joku muu, jos meinaa saada oman äänensä kuuluviin. Toisaalta olen kyllä huomannut, että vuorovaikutusroolini vaihtelee. Tilanteissa, joissa puheelle on tilaa ja kilpailu puheenvuoroista ei ole kauhean kovaa, saatan kommentoida paljonkin ja häärätä ”suuna päänä” luomassa puheliasta vaikutelmaa. Vasta sitten, kun keskustelu käy vilkkaana, minä tunnen itseni araksi ja vetäydyn omiin oloihini.

Miten nämä vahvuudet tai heikkoudet voivat näkyä eduksi/haitaksi sosiaalisessa mediassa? Ainakin tekstien pituus on haitaksi. Kuten kurssin keskustelussa vuorovaikutuksesta todettiin moneen kertaan, kukaan ei jaksa lukea pitkiä tekstejä verkosta (onneksi olkoon jos olet jaksanut tänne asti tässä postauksessa). Reagointihitaus saattaa somessa ollakin hyve, sillä vaikka some on nopeuttanut viestintää, se antaa silti mahdollisuuden vastata vasta huomenna tai parin tunnin kuluttua – toisin kuin kasvokkainen viestintä. Harkinta-aika tekee minulle hyvää!

Yhteenvetona voisi todeta, että minun tulisi kehittää vuorovaikutusosaamisessani tiivistämisen jaloa taitoa, joka varmaankin kehittyy harjoittelemalla. Myös toisten kuuntelemisen taito on jatkuvasti kehitettävä asia, jossa kukaan ei varmasti koskaan tule valmiiksi.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 9, 2012 Kategoria/t: reflektointia, some-tehtävät, viestintä

 

Avainsanat: ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: