RSS

Minä osana suomalaista viestintäkulttuuria

10 Lok

Edellisessä some-kurssin postauksessani pohdin tehtävänannon mukaisesti viestijäkuvaani ja vuorovaikutustaitojani. Postaus venähti, joten jätin tehtävän toisen osan toiseen päivään. Jatkokysymyksessä luonnehdittiin lyhyesti suomalaista viestintäkulttuuria, jota on kuvailtu esimerkiksi seuraavasti:

  • Asia- ja tehtäväkeskeisyys, faktoihin perustuva kommunikaatio
  • Viestinnältä odotetaan suoruutta ja rehellisyyttä
  • Tiedonhankinnassa suositaan virallisia kanavia
  • Hiljaisuuden arvostus
  • Puheenmäärän sijasta arvostetaan puheen laatua
  • Harmonian säilyttäminen ryhmässä
  • Erimielisyyden osoittamisen välttäminen
  • Suositaan pitkiä toisen puheenvuoroista irrallisia monologeja
(Sallinen, A. 2000; Pörhölä, M.2000, koonnut Minna Haapsaari – lainattu tänne kurssiblogista.)
Miten minä edustan edellä kuvattuja piirteitä? Ensivilkaisulta sanoisin, että varsin hyvin: jos tämä on suomalaista viestintäkulttuuria, niin olen kyllä kauttaaltaan sen läpäisemä.
Erityisesti minua pohdituttaa tuo erimielisyyden osoittamisen välttäminen. Inhoan ristiriitoja ja vältän riitelyä viimeiseen asti, mutta kyllä suomalaisessakin viestintäkulttuurissa uskalletaan olla eri mieltä. Erimielisyys on ok, kunhan se ilmaistaan rakentavasti. Pidetään yleisesti huonona asiana, jos joku alkaa haastaa riitaa ja esittää eriävän kantansa niin terävästi, että loukkaa vastapuolta. Sellaista tapahtuu kyllä jatkuvasti, mutta sellaista ihmistä ei kunnioiteta samalla tavoin kuin sitä, joka osaa antaa kritiikkinsä rakentavasti.
Joissain toisissa maissa on ainakin akateemisissa piireissä tapana sanoa viat suoraan ja kaihtelematta. Suomalaiset pitävät itseään suorapuheisina, mutta minusta meillä ollaan aika hyvin sisäistetty tuo rakentavan palautteen ideaali – vaikka se ei aina sitten toteutuisikaan.
Asia- ja tehtäväkeskeisyydestä sekä puheen laadun arvostamisesta määrän sijaan olen ehdottomasti samaa mieltä ja tunnistan ne hyvin oman ympäristöni viestintäkulttuureista. Mutta mikä edellisen listan asioista kuvaa eniten minua itseäni? Erimielisyyden osoittamisen välttäminen ja harmonian säilyttäminen ehkä, samoin se, että odotan viestinnältä suoruutta ja rehellisyyttä ja sellaiseen pyrin itsekin. Välillä ikävät asiat puetaan kauniimmiksi, kuten vaikeuksien sijaan haasteista puhuminen, mutta se ei mielestäni vielä tee viestinnästä epäsuoraa tai valheellista, vai eri muotoon puettua. Arvostan myös puheen laatua, en niinkään sen määrää – vaikka tietyissä ei-niin-ammatillisissa tilanteissa määrä kyllä joskus korvaa laadun, heh…
Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 10, 2012 Kategoria/t: reflektointia, some-tehtävät, viestintä

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: