RSS

Sosiaalinen media, historioitsijat ja etnologit

23 Lok

Seuraavassa Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssin tehtävässä tavoitteena on tutustua omaa alaa koskevaan sosiaaliseen mediaan ja miettiä, mitä siitä voisi oppia oman henkilöbrändin rakentamisen kannalta.

Kovin syvällistä analyysia etnologian ja historian aloista sosiaalisessa mediassa en nyt ole tätä tehtäväksiantoa varten tehnyt, mutta pientä googlettelua kuitenkin.

Olisi todella hyödyllistä saada tähän kommentteja ja täydennystä muilta alan ihmisiltä!

Erilaisia välineitä

Tutkijoiden some-palvelimista itsellenikin tutuin on Academia.edu, joka on tieteenteon verkostoitumis- ja tiedotuskanava. Omalle kotisivulle siellä voi ladata konferenssipapereita ja artikkeleita. Olen löytänyt sieltä jonkin verran oman alani tutkijoita, mutta enimmäkseen ihmisiä, jotka tunnen jo muutenkin. Minun pitäisi ehkä olla kansainvälisemmin orientoitunut tutkija, jotta academia.edu olisi aidosti hyödyllinen verkostoitumisessa. Suurin hyöty siinä on, että se tarjoaa alkeellisen kotisivun melko vähällä vaivalla. Olen löytänyt sitä kautta tietoa tutkijoista, ja osalle tutuistani se on toistaiseksi ainoa julkinen kotisivu.

LinkedIn -palvelun käyttöä verkostoitumisen ja oman ansioluettelon levittämisen välineenä suositellaan usein. Oma profiilini siellä on nolon vajavainen tiedoiltaan, koska koen LinkedInin jotenkin vähän sekavaksi ja hankalaksi. Syynä on varmastikin se, etten ole tutustunut siihen vielä tarpeeksi. Sinne kuitenkin ilmeisesti kannattaisi täydentää omat kiinnostuksen kohteet, työhistoria ja ansioluettelo, koska LinkedIn on monilla aloilla tunnettu, ja sitä voisi hyödyntää etsiessään asiakkaita tai työnantajia.

Academia.edu ja LinkedIn ovat palveluja, joiden kautta voi verkostoitua ja levittää tietoa omista tekemisistään. Silti koen, ettei niissä vielä liiku tarpeeksi oman alani ihmisiä, jotta henkilöbrändäys olisi riittävän tehokasta. Nämä kaksi ovat tärkeitä, mutta muutakin tarvitaan.

Twitterissä historia-alan twiiteille on monia kanavia, joista tunnetuin on ehkä #twitterstorians

Omista tähän asti käyttämistäni some-työkaluista Twitter on ehkä ollut tehokkain ja vuorovaikutuksellisin väline oman alani ihmisten löytämiseen.

Historian ja etnologian tutkijoita verkossa

Joillakin tutuilla tutkijoilla on omalla nimellä kirjoitettuja blogeja, joissa keskitytään joko vain tutkimukseen liittyviin aiheisiin tai otetaan kantaa laajemminkin. Esimerkiksi tohtorikoulutettava Anna Haverinen pitää Bits in the Space -blogia, joka on kovasti kotisivujen kaltainen esimerkki tutkijabrändin rakentamisesta verkossa. Varsin kiinnostava on myös Sari Östmanin tutkimusblogi, sillä hänen tuleva väitöskirjansa käsittelee elämäjulkaisemista Internetissä – siis juuri sitä, mitä tällä kurssilla puretaan pienempiin osiin ja koetetaan laittaa omalta osalta järjestykseen.

Historioitsijoista esimerkiksi Ilona Kemppainen on pitänyt kiinnostavaa blogia, jossa jo otsikkotasolla nousee esiin tutkijuus ja tutkimusaiheet. Silti blogissa käsitellään myös kirjoittajan arkea ja aiheita jotka eivät liity työhön. Kiva sekoitus työtä ja ”sitä muuta elämää”. Nykyisin Ilona kirjoittaa Uuden Suomen puheenvuoro-palstalla.

Annan ja Ilonan blogien vertailu osoittaa, miten eri tavoin blogialustaa voi hyödyntää. Kolmas hyvä esimerkki on Anu Lahtisen blogi Vita Historica. Esimerkiksi hänen syyskuinen postauksensa osoittaa, että historioitsijat kyllä osaavat halutessaan käyttää ja hyödyntää verkkotyökaluja. Myös alan ammattilaisten vilkas twitter-toiminta osoittaa toki tämän.

Ulkomainen esimerkki historioitsijan ammatillisesta verkkoidentiteetistä voisi olla Katrina Gulliver. Hän on hastagin #twitterstorians tekijä, ja hänet on rankattu Twitterin vaikutusvaltaisimmaksi historioitsijaksi – mene ja tiedä sitten, heh. Hän on kirjoittanut muun muassa aika hyvän jutun Twitterin käyttämisestä akateemisiin tarkoituksiin.

Mitä tästä opin?

Tehtävänä oli nimetä kolme tärkeintä googlettelussa oppimaani asiaa, joita voisin hyödyntää oman henkilöbrändin rakentamisessa. Tämä on vaikeaa mutta tarpeellista, koska ajatukset ovat vielä melko hajallaan.

1) Twitteriin kannattaa panostaa. Siellä kannattaa olla vuorovaikutuksellinen, ei ainoastaan omia twiittejä sylkevä vaan myös keskusteluun osallistuva tekijä.

2) Blogin ja kotisivut voi ja ehkä kannattaakin yhdistää. Blogin sisällön voi rakentaa monella tapaa, eikä välttämättä mene metsään vaikka ammatilliseen verkkoidentiteettiin sekoittaa myös yksityisiä asioita – kunhan tässä nyt pitää jonkin ruodun kuitenkin. Kuten Katrina Gulliver twitterin kohdalla totesi, pelkät tutkimusaiheet käyvät nopeasti lukijalle tylsiksi.

3) Tärkeää on jatkaa sitä minkä aloittaa. Twitteristä ei ole hyötyä jos siellä ei twiittaa, ja blogia on syytä päivittää aina silloin tällöin. Jos päivittäminen jää ja blogi ikään kuin hylätään, siitä on kohteliasta kertoa lukijoille viimeisimmässä postauksessa. Ajankohtaisuus ja ylläpitäminen on tärkeää myös verkostoitumispalveluissa kuten LinkedIn tai Academia.edu. Tämän vuoksi ammattillisen verkkoidentiteetin ja henkilöbrändin rakentaminen ja ennenkaikkea ylläpitäminen vaativat aikaa ja pitkäjänteisyyttä.

Advertisements
 
10 kommenttia

Kirjoittanut : lokakuu 23, 2012 Kategoria/t: bloggaaminen, kotisivut, some-tehtävät, viestintä

 

Avainsanat: , , , ,

10 responses to “Sosiaalinen media, historioitsijat ja etnologit

  1. anulah

    lokakuu 24, 2012 at 8:33 am

    Tackar & pockar 😉
    Academia.edu on kyllä siitä hyvä, että se tarjoaa jonkinlaisen ”pysyvän” asuinsijan (niin kauan kuin ei lakkaa olemasta…) – kun tutkijat vaihtavat yliopistoyksiköstä toiseen, heidän sivunsa vanhenevat ja yksittäisten yksikköjen tai yliopistojen julkaisukantoihin jää jotain rippeitä tutkijan julkaisuista jne. Itse välillä vähän kaipaan muinaisia aikoja, jolloin unix-yhteyden kautta vaan itse nakuttelin ”hötömölönä” kotisivuni kaikki muotoilut ja sisällöt, mutta toisaalta wordpress-vaihtoehto on niin helppo, niin kauan kuin ei häviä 😉 että helpompaa käyttää sitä…
    Perjantaina historiantutkimuksen päivillä julkistetaan muuten kolme historiablogi 2012-palkinnon saajaa, jakajina Agricola, SHS ja hist.föreningen, tänne ilmestyy juttua: http://agricola.utu.fi/blogipalkinto/ Ja kyseinen hankekin alkoi twitter-rupatteluna:
    http://storify.com/K_KM_K/miten-historiablogi-palkinto-syntyi?utm_source=t.co&utm_content=storify-pingback&utm_campaign=&awesm=sfy.co_n0Mf&utm_medium=sfy.co-twitter

     
  2. kirsimaria

    lokakuu 24, 2012 at 10:21 am

    Hei Anu, ja kiva että kommentoit tätä aihetta, kun asiasta tiedät enemmän.

    Ja hyvä muistutus tuo historiablogi-kisa! Taidankin julkistuksen jälkeen postata aiheesta tännekin… Kilpailu on hyvä, se levittää tietoa historia-aiheisista blogeista, joita kenties vieläkin aivan liian harva tutkija lukee. Onko sinun mielestäsi bloggaamisella historiantutkijoiden parissa jotenkin populaaritutkijan tai kaupallisuuden leima, tai poliittisuuden? Miksi niin harva hyvä tutkija bloggaa? Tai ehkä monikin kirjoittaa verkkoon, mutta en vain ole tietoinen niistä – enkä usko että tietoisuus historioitsijoiden blogeista on muutenkaan tarpeeksi levinnyttä (ja jälleen ollaan siinä miten hyvä idea tämä kilpailu on).

    Mikä tekee historiablogin? Kirjoittajan kiinnostus historiaan, historiantutkijan koulutus vai blogin aiheet?

    Esim. minun ykkösblogini ei ole mielestäni historiablogi, vaikka historioitsija olenkin ja välillä tutkimuksestani kirjoitan.

     
  3. Tiina

    lokakuu 30, 2012 at 3:03 pm

    Kiitos tästä! Mulle ainakin koko blogi-maailma on ollut niin vieras, että aiemmin en ole edes tullut ajatelleeksi sitä osana tutkijuutta. HiTu-päivillä palkitut blogit olivat minulle aivan tuntemattomia lukuunottamatta ryhmäblogia. Tietoisuus historia-blogeista on siis ollut hyvin heikkoa ainakin minun kohdallani.. Ennen tätä, mutta nyt osaan seurata muutamaa. Ja onneksi luin jo nyt, muuten yrittäisin vieläkin etsiä Tiina Miettisen väitöskirjan paperiversiota. Mutta nytpä saan lukea sitä verkosta ja hyödyntää omassa työssäni, jee. Kiitos!

     
    • kirsimaria

      marraskuu 3, 2012 at 8:38 pm

      Eipä kestä! 🙂 Kiva että oli hyötyä – sehän tämän tarkoitus on. Jos pitäisin tätä sivublogimuistikirjaa vain itseäni varten, voisin tehdä sen ilman verkkoa, mutta ajatukseni on, että samoja kyssäreitä pohtivat muutkin.

      Jos mietit oman blogin perustamista, kannattaa muistaa Anunkin tuossa alla huomauttama pointti siitä, että blogeja on monenlaisia ja moniin tarkoituksiin. Ja julkaisukynnystä ei pidä pitää liian korkealla – tai niin minä ainakin ajattelen.

       
  4. anulah

    marraskuu 3, 2012 at 6:02 am

    Tosiaan historiablogin rajanveto on hankalaa – omankin blogini ajattelen enemminkin tutkivan ihmisen blogiksi kuin historiablogiksi. Bloggaaminen vie myös aika paljon aikaa, ja jälki on usein vähän vaihtelevaa – blogia voi käyttää ilmoitustauluna, muistilistana, oman työn markkinoinnissa tai sekalaisten mietteiden parissa. Helposti taitaa myös syntyä vähän ylipitkiä tekstejä…

     
  5. anulah

    marraskuu 3, 2012 at 6:04 am

    … mutta varmaan ajanpuute on suuri syy sille, että bloggaajat ovat vähissä. Tai luulo, että pitäisi hallita jotain ylivoimaisia verkkotaitoja, vaikka blogin perustaminen onnistuu nykyään alle vartissa.

     
    • kirsimaria

      marraskuu 3, 2012 at 8:40 pm

      Jep, huomaan usein kirjoittavani liian pitkiä postauksia. Siksi yritän tämän some-kurssin puitteissa opetella tehokkaampaa verkkoviestintää ja toivottavasti saan vähitellen siirrettyä sitä myös ykkösblogin suuntaan silloin kun se aiheeseen sopii. Siis lyhyempiä postauksia, väliotsikointia, tärkeiden sanojen lihavointia ja korostamista, luetteloja ja tiivistyksiä. Ei ole ihan helppoa tällaiselle jaaritttelijalle kuin minä….

       
  6. Tiina

    marraskuu 6, 2012 at 5:55 pm

    Jollain lailla blogin pitäisi kai tukea omaa työtä, edistää ja olla osa sitä, jolloin tuntuisi hyvältä uhrata sille aikaa. Mutta sitten taas, blogin julkaisemisesta ei saa pisteitä ja pitää olla tarkkana mitä julkaisee missäkin:). Unelma omasta blogista elää ja ideoita karttuu, mutta en vain ole vielä saanut tartuttua toimeen. Joo, just samaa ajattelin, että kaiken lisäksi se olisi myös keino oppia tiivistettyä ilmaisua..

     
    • kirsimaria

      marraskuu 8, 2012 at 3:12 pm

      Mitä tarkoitat sillä, että pitää olla tarkkana mitä julkaisee missäkin? Pisteiden kannalta blogi tietysti on hukkareissu, mutta sen rooli työtä tukevana onkin ehkä jotain muuta kuin itse tutkimusta. Olisi hauska joskus kuulla ideoistasi lisää! 🙂

       
  7. Tiina

    marraskuu 9, 2012 at 2:17 pm

    En muista tarkasti alkuperäistä ajatusta, mutta tyyliin että ei paljasta kaikkia pitkälle vietyjä ajatuksia blogissa jossa on vaara että joku nappaa ne itselleen ja julkaisee muokattuna artikkelissa. Ettei omia ideoita anna varastettavaksi. Eihän blogin pidosta tosiaan mitään pisteitä saa, sen arvo tulee muuta kautta. Eikä kai se kaikkien työskentelytapaan tai tilanteeseen sovi. Mutta kuvittelisin, että se tukee omaa työtä ja oman työn markkinointia. Kyllä kuulet vielä ideoista.. Laitoin jo vähän alullekin:).

     

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: