RSS

Aihearkisto: ammatillinen verkkoidentiteetti

Tehtävä 12: sosiaalinen media ja lainsäädäntö – tekijänoikeus

Minä ja muiden oikeudet

Viimeisessä valitsemassani some-kurssin tehtävässä (moduuli 4 sisälsi siis myös tehtävän 11) pohditaan tekijänoikeuksia. Olen ollut tietoinen ainakin osasta tekijänoikeuksien asettamista rajoituksista ja olen halukas noudattamaan niitä ihan kunnioituksesta alkuperäistöiden tekijöitä kohtaan. Haluan myös, että ammatillinen verkkoidentiteettini ei perustu toisten tekijänoikeuksien rikkomiseen.

Olen silti ollut tiedostamaton ja esimerkiksi liittänyt blogiini monia laitonta materiaalia sisältäviä Youtube-videoita. Aiemmin hain myös kuvia verkosta ja linkitin niitä blogiini, mutta siitä olen luopunut tajuttuani kirjablogeissa käydyn hyvän keskustelun ansiostaa, että myös kirjojen kannet ovat tekijänoikeuden alaisia, eikä niiden kuvien julkaisu ole laillista. Linkki sinne mistä kuva on lainattu ei tee lainaamista oikeutetuksi tai lailliseksi. Siksi en enää vähään aikaan ole käyttänyt blogissani esimerkiksi kuvia kirjoista tai kirjailijoista, elleivät kuvat ole itse ottamiani.

Jatkossa haluan olla asiassa edelleen tarkempi. Julkaisen blogissani vain itse ottamiani kuvia enkä upota tekstiin sellaisia Youtube-videoita, jotka eivät ole sellaista tarkoitusta varten tehty – esim. promovideothan on tarkoitettu yleiseen jakoon, mutta musiikkivideot useimmiten eivät. Voin linkittää videoita, mutta en upota niitä teksteihin. Minun on vaikea saada selkoa lakipykälien viidakosta tarkalleen, mutta jos toimin varmuuden vuoksi tositosi varovasti, niin en tule rikkoneeksi tekijänoikeuksiakaan.

Entä minun oikeuteni?

Olisiko minulla ehkä materiaalia, jonka tekijänoikeuksia haluaisin suojella? Jos sellaista erityisesti on, niin en tokikaan laita sitä vapaaseen levitykseen verkkoon. Tehtävässä kehotettiin tutustumaan Creative Commons -lisenssijärjestelmään, joka olikin minulle uusi tuttavuus. Creative Commons on hanke, jossa materiaalin käyttökiellon ja täyden luvallisen käytön välille pyritään luomaan välimuotoja. Creative Commons tarjoaa lisenssejä, joilla teoksiin annetaan osittainen käyttöoikeus.

Tutustuin erilaisiin lisensseihin ja valitsin sieltä esimerkiksi lisenssin Nimeä-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton, jota edustaa seuraava merkki:
Creative Commons -lisenssi
Tämän teos teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton -lisenssi.

Toimiiko järjestelmä siis niin, että julkaistessani vaikkapa valokuvauskurssin kuvia täällä Sivujuonissa, minun kannattaisi liittää yllä oleva merkki kaikkiin julkaisemiini kuviin? Vai riittäisikö vain yksi maininta esimerkiksi blogin sivupalkissa?

Johtopäätöksiä

Kuten sanottu, en ole toistaiseksi laittanut verkkoon mitään tekijänoikeudellisesti arkaluontoista materiaalia vaan ainoastaan sellaista, jonka olisin valmis jakamaan muutenkin ja jonka mahdollisesta menettämisestä en saa taloudellisia tappioita. Siinä mielessä käyttäisin Creative commons -lisenssijärjestelmää mieluusti esimerkiksi valokuviin, että minua ei harmita jos joku lainaa tai muokkaa kuviani niin kauan kuin niiden alkuperäinen lähde mainitaan.

Miten omien kuvien tai tekstien leviämistä verkossa voi käytännössä valvoa? Tietääkseni ei mitenkään muuten kuin niiden julkaisua rajoittamalla.

Tiedän aiheesta varsin vähän ja siksi otankin mielelläni vastaan lisäkommentteja tähän liittyen.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : marraskuu 27, 2012 Kategoria/t: ammatillinen verkkoidentiteetti, palveluja, some-tehtävät

 

Avainsanat: , , , , ,

Linkkilauantai käytännössä

Pari postausta sitten ehdotin, että linkkien jakamiseen tarkoitettujen palvelujen sijaan lanseeraisinkin blogiini Linkkilauantain. Kokeilin: toissapäivänä on siis avattu uusi kategoria varsinaisessa blogissani. Linkkilauantai, olkaa hyvät!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : marraskuu 26, 2012 Kategoria/t: ammatillinen verkkoidentiteetti, bloggaaminen, viestintä

 

Tehtävä 9: oman asiantuntijuuden jakaminen

Samassa moduulissa kuin tehtävä kymppiin liittyvät pohdintani (klik ja klik) on myös tehtävä 9, jossa aiheena on oman asiantuntijuuden jakaminen verkossa.

Omien tuotosten jakaminen

Tehtävänannon mukaisesti kokeilin Slide Share -palvelua. En ole vielä ihan vakuuttunut, mihin tätä käyttäisin, sillä opetan tosi vähän. Yllä on tämän syksyn ainoa luentoni laitoksen peruskurssilaisille. Ehkä jossain elämänvaiheessa opetusta tai luennointia tulee enemmän, jolloin voisin jakaa täällä vaikkapa yleistä luentomateriaalia. Esimerkiksi tämä seuraava diasarja on viime talvena Keski-Suomen museolla pitämältäni luennolta, eikä minua yhtään haittaisi mainostaa, että olen sen luennon pitänyt. Eri asia sitten, ketä näiden sisältö hyödyttää – ei juuri ketään.
Slide Share toimii varmastikin myöhemmissä vaiheissa uraani paremmin, eli silloin kun minulla on joitain dioja, jotka toimivat sellaisenaan. Nämä luentodiat on tarkoitettu suullisen esityksen tueksi. Slide Share on visuaalisesti minusta ihan siisti ja toimiva, mutta ehkä tällaisessa ylipäätään toimivat parhaiten lyhyehköt esitykset.
Academia.edu -palvelussa olen jakanut yhden konferenssipaperin, mutta muuten olen ollut vähän arka jakamaan materiaalia verkossa. Ehkä suurin syy siihen ei kuitenkaan ole ollut se, että pelkäisin esim. plagiointia vaan se, ettei minulla ole paljoa mitä jakaa. Kirjoittamani tekstit olen toistaiseksi julkaissut (eikä niitä silloin voi itsekseen verkkoon laitella kun oikeudet on kustantajalla), enkä ole ehtinyt kerryttää pöytälaatikkoon mitään. Jos olisinkin, itsekriittisyyteni varmaan hidastaisi jos ei peräti estäisi kokonaan papereiden tai artikkeliluonnosten julkaisua.
Linkkien jakaminen
Toinen osa tehtävää käsitteli kirjanmerkkien ja linkkien jakamista eri palvelujen avulla. Minä en juurikaan käytä linkkilistoja, vaikka ehkä niiden käyttöönottaminen olisi kätevää. Diigon tai Deliciousin sijaan voisin ottaa blogissani käyttöön esimerkiksi Linkkilauantain tai muun teemapäivän (mallina esim. kirjabloggajien teemapäivät tai Twitteristä FF eli Follow Friday), jolloin säännöllisesti kirjoittaisin yhdestä tai muutamasta hyvästä linkistä. Tagin tai kategorian avulla nämä linkit on myös helppo koota, tai niistä voi tehdä oman alasivun blogiin.
Täten katson moduulin 3 suoritetuksi ja siirryn seuraavaksi moduuliin 4, jossa pohditaan sosiaalista mediaa ja lainsäädäntöä.
 

Avainsanat: , ,

Tehtävä 10: bloggaamisen tarve?

Monelta osin some-kurssin tehtävät ovat minulle helpohkoja, koska olen käyttänyt sosiaalista mediaa jo jonkin verran tätä ennenkin. Näidenkin tehtävien kohdalla olen silti pysähtynyt miettimään joitain juttuja ja saanut huomata, että kurssi on tosi hyödyllinen. Muuten on esimerkiksi juurikaan enää pohtisi seuraavaa (lainaus on tehtävästä 10):

Mieti tarpeitasi: haluatko tekstiesi kautta olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa vai tarvitsetko ensisijaisesti vain julkaisualustaa teksteillesi?

Minulla on ollut Illuusioita -blogini jo kuuden vuoden ajan. Harvoin enää mietin, miksi sitä kirjoitan: se on jo osa arkeani liian kiinteästi, että alkaisin kysellä syitä sen olemassaoloon. Nyt olisi kuitenkin hyvä kohta miettiä asiaa, kun ammatillisen verkkoidentiteetin kehittäminen on mielessä.

Blogini ei ole julkaisualusta akateemisille teksteilleni, vaan paljolle muulle, ja vuorovaikutus eli kommentoijat ja lukijat ovat tärkeitä minulle. Se on nimenomaan blogi, jossa ammatiini liittyviin ylä- ja alamäkiin yhdistyy muita elämän osa-alueita. Jonathan Sternin artikkeli Blogging 101 for Academics herätteli osaltaan pohtimaan sitä, miksi haluan pitää blogia omalla nimelläni. Stern varoittaa, että omalla nimellä kirjoittaessa ei kannata mennä söpöjen kissavideoiden ajoittaista postausta henkilökohtaisempiin asioihin. Sen lisäksi, että harrastuksista tai puolisosta tai muusta kirjoittelu antaa epäammattimaisen kuvan kirjoittajasta (jos siis kyseessä yrittää olla ammatillinen blogi), kirjoitukset voidaan kaivaa koska tahansa esiin ja nostaa kirjoittajaa vastaan. Kaikki verkkoon laitettu on aina mietittävä tarkkaan. Jos kirjoittaa omalla nimellä, varoittaa Stern, tulee kuitenkin jossain vaiheessa lipsauttaneeksi jotain hupsua. Tai vähintäänkin sanomiset voidaan myöhemmin tulkita eri tavoin kuin kirjoitushetkellä on tarkoitettu.

Stern sai minut miettimään, olenko jo kuuden vuoden ajan ollut liian avoin verkkokäyttäytymisessäni. Aluksi käytin blogissani ystävistäni etunimiä, mutta palautteen jälkeen lopetin sen, ja mainitsen ihmiset nykyään nimeltä vain ammatillisissa yhteyksissä, jos niissäkään. Aiemmin kirjoitin henkilökohtaisemmistakin asioista, mutta kun sain tietää äitini(kin) osaavan käyttää googlea, muutuin varovaisemmaksi. Ehkä itsesensuurini oikeastaan alkoi nousta jo silloin, kun huomasin blogin löytyvän nimeni googlaamalla. Se ei alunperin ollut tarkoitus, vaikka en olekaan nimeä ja asuinpaikkaa missään vaiheessa salaillut.

Millaiset aiheet sitten ovat liian henkilökohtaisia? Olen melko avoin ihminen, joten joillekin minunkin kirjoitusteni henkilökohtaisuuden taso voi tuntua rohkealta. Kuitenkin voin vakuuttaa, että kaikki postaukset ovat harkittuja. Kirjoitan vain aiheista, joista voisin jutella esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa, kaupunkiliikenteen bussissa tai muuten julkisella paikalla ihmiselle, jota tunnen vain vähän.

Olen kirjoittanut aika raskastakin avautumista aina välillä, mutta myös iloinnut ja riemuinnut julkisesti. En ole syyllistynyt toisten ihmisten mustamaalaamiseen enkä ole kritisoinut ”työnantajaani”.

Kuusi vuotta elämässäni ollut blogi on kehittynyt minun mukanani. Se saattaa sisältää ”riskialtista” aineistoa, mutta tuntuisi melko pahalta deletoida sitä kaikkea. Haluaisin myös, että kun järjestelen tulevaisuudessa viestintäsuunnitelmani mukaisesti ammatillista verkkoidentiteettiä ja some-julkaisujani jotenkin tehokkaampaan ja järkevämpään muotoon, voisin pitää vanhatkin postaukset osana verkkominää.

Johtopäätös:

Sternin varoituksista huolimatta haluaisin liittää nykyisen blogini osaksi ammatillisia verkkosivujani. Vaikka kehittäisin blogipostauksiani jatkossa ”hillitympään” suuntaan, kulkee mukana myös vuosia pitkä blogihistoria. Siellä tuskin on kovin pahoja luurankoja, mutta jos niitä löytyisikin, niin ne otetaan sitten sellaisina kuin tulevat vastaan.

 

Avainsanat: ,

Parhaat historiablogit 2012

Historioitsijoita sosiaalisessa mediassa käsitellyt postaukseni on jopa vähän herättnyt keskusteluakin. Anu muistutti Historiantutkimuksen päivillä tänä syksynä ensimmäistä kertaa jaetusta historiablogi-palkinnosta. Haluan ehdottomasti nostaa nuo palkitut blogit esille vielä näin erikseen. Siihen on parikin syytä: ensinnäkin tietysti siksi, että nämä blogit ovat huomionsa ansainneet, ja toiseksi siksi, että niitä lukemalla ja niissä esiintyviä linkkejä seuraamalla blogia harkitsevat historioitsijat voivat löytää näkökulmia ja vinkkejä siihen, millainen historiablogi muun muassa voi olla. Tärkeintä mielestäni on silti muistaa, että hyvä blogi on kirjoittajansa näköinen, ja tapoja kirjoittaa verkkoon on monenlaisia.

Historiablogi-palkinto syntyi aiheesta kiinnostuneen ryhmän kesken, ja ideaa kehiteltiin twitterissä jutellessa (osoitus taas siitä, miten vahvasti historia-alan ihmiset ovat löytäneet Twitterin). Kaisa Kyläkoski on koonnut Storyfy-palveluun twiittikoosteen historiablogi-palkinnon synnystä, jonka voit lukea täältä. Palkinto jaettiin kolmessa kategoriassa.

  1. Paras blogi: Kaponieeri. Turun museokeskuksen tutkija Kari Hintsala.
  2. Paras bloggaaja: En märklig historia -blogin kirjoittaja Julia Dahlberg
  3. Paras ryhmäblogi: Sveaborg-Viapori -akatemiahankkeen blogi.

Jo kategorioista voi huomata, että ammatillista bloggaamista on monenlaista ja monenlaisiin tarkoituksiin.

Perustelut palkituista ja muuta tietoa löytyy lehdistötiedotteesta, joka löytyy Agricola-historiaverkosta.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : marraskuu 3, 2012 Kategoria/t: ammatillinen verkkoidentiteetti, bloggaaminen

 

Avainsanat: , ,

 
%d bloggers like this: