RSS

Aihearkisto: valokuvaustehtävät

Valokuvauskurssin tehtävä 8

Joulukuussa en päässyt kertaakaan valokuvauskurssille, kun aina oli jotain työ- tai muita menoja. Tänään kurssi käynistyy taas joulutauon jälkeen, ja minäkin olen taas mukana. Joululomalla tehtävänä oli kuvata sarja kuvia (3-5 kpl) kuvauskohteesta, joka on ns. löydetty eli suunnittelematon, ei itse rakennettu. Ekan kuvan pitäisi esittää kohdetta sellaisena kuin sen löysin ja muissa kuvissa sitten rajata ja tiivistää sommittelun keinoin oleellinen. Tietysti kuvien pitäisi olla myös teknisesti onnistuneita.

Otin lomalla kuvia veljeni lihakarjalaumasta. Eläimiä kuvatessani ajattelin myös tuotantoeläinten kuvaamisen perusasioita. Ensinnäkin kuvaamiseen pitää olla lupa. En ole varma vaatiiko laki sitä, mutta ihan vain etiikan kannalta ei ole reilua kuvata eläimiä ilman niiden omistajan lupaa. Toiseksi aitauksessa olevien eläinten kuvaaminen on aina vähän ongelmallista. Vaikka aita  kuinka olisi hyvä ja siisti ja säädöksiä parempi, aidan takana oleva eläin näyttää aina vangitulta ja vähän huonolta. Aita kannattaa siis rajata pois tai ainakin miettiä miten sen kuvaan asettaa.

Tässä talvella ulkoilevia nautoja. Kuva on siis tehtävän ensimmäinen otos, koko tilanne.

Koko maisema

Seuraavat kuvat ovat sitten rajatumpia ja sommittelultaan mietitympiä.

pieni ja isot

 

 

ruskea kaveri

 

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : tammikuu 10, 2013 Kategoria/t: valokuvaustehtävät

 

Valokuvajumppaa

Some-asioita en ole jaksanut kauheasti viime päivinä miettiä – tai ehkä miettiä, mutta en tänne asti. Valokuvauskurssin tämän viikon tehtäväkuvat otin eilen illalla.

Tehtävä oli minusta aika vaikea. Piti kuvata samaa kohdetta, esimerkiksi keittiön pöydällä olevaa esinettä, käyttäen kolmea eri polttoväliä: mahdollisimman pientä, suurta ja jotain keskivaiheilta. Tavoite oli pitää kuvan kohde samankokoisena joka kuvassa ja selvästi kuvan pääaiheena.

Kuulosti helpolta, mutta vaati lopulta aika paljon jumppaamista. Kun zoom oli ääriasennossaan (polttoväli 100 mm), jouduin peruuttamaan eteiseen asti, että sain keittiön pöydältä mitään näkyviin. Kuvan ottaminen sellaisessa tilassa oli aika vaikeaa ilman jalustaa. Kun polttoväli taas oli pienin mahdollinen eli niin sanotussa laajakulma-asennossa, kuvan rajaaminen oli vaikeaa: vaikka sama esine oli kuvan keskeinen asia, tuli kuvaan vaikka kuinka paljon ylimääräistä reunojen ulkopuolelta. Keskivaiheilla kuvaaminen oli helpointa.

Halusin kuvata kynttilöitä, koska niiden valottaminen oikein ei ole ihan helppoa. Enkä onnistunut kovin hyvin. Kollaasissa tuossa yläpuolella iso kuva on polttovälillä 38mm, pikkukuvista ylempi polttovälillä 5mm ja alempi polttovälillä 100mm.

Ei nämä nyt ihan putkeen menneet, mutta lähetin ne silti. Tuskastutti kyllä, mutta sitten ystäväni sai minut nauramaan koko jutulle. Ihme tehtävä, ja ei todellakaan ole maailmanloppu jos en ihan mestarillisesti onnistunut. Hyvä että toiset, minä ehkä opin joskus, ehkä en. Pääasia että kuvaan, ja että lähetin sinne edes jotain vaikka mieli tekikin antaa periksi.

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : marraskuu 8, 2012 Kategoria/t: valokuvaustehtävät

 

Vähitellen

Tähän asti olen ollut lähinnä sitä mieltä, että valokuvauskurssini vain lisää tuskaa. Kuvaamisesta menee kaikki ilo, kun näpsimisen sijaan pitääkin alkaa säätää aukkoa ja suljinaikaa eikä silti oikein osu oikeaan – kuvista tulee aina mitä sattuu, kun en vielä ymmärrä asetuksista mitään, kunhan sohin sinnepäin.

Tänään kuitenkin tajusin, että ilman tuota kurssia en olisi onnistunut ottamaan Vakiopaineen hämärässä näitä kuvia Vihreiden kuntavaalitilaisuudesta. Vanhalla pokkarillani tai kameran automaattiasetuksella kuvat eivät olisi edes tätä luokkaa, vaikka eiväthän nämä nytkään mitenkään huipputasoa ole. Mutta vähitellen ehkä opinkin jotain. Ehkä.

Kuvissa Jyväskylässä kuntavaaliehdokkaana oleva Paloma Hannonen sekä kansanedustaja Anni Sinnemäki.

Sitä myös pohdin, että jos tämä muistikirja – tai jokin muu blogi – olisi osa ammatillista verkkoidentiteettiäni, jota tässä nyt on pyöritelty jo parisen viikkoa verkkokurssilla, niin voisinko enää laittaa tekstiin kuvia poliittisesta tilaisuudesta? Voisinko olla blogissani jotain mieltä jostain asiasta, joka ei liity ammattiini, vai onko henkilökohtaiset asiat rajattava esimerkiksi juuri yhteiskunnallisten asioiden osalta jonnekin muualle? Onko poliittinen mielipide verkkoidentiteetissä ammatillinen riski?

 

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : lokakuu 24, 2012 Kategoria/t: kuuntelemassa, valokuvaustehtävät

 

Avainsanat: ,

Välillä taas valokuvia

Olen viime päivinä miettinyt pää sauhuten näitä some-asioita, mutta jottei tämäkään muistikirja aivan tukkeutuisi yhden teeman pohdinnoilla, laitan välipalaksi valokuvauskurssini tämän viikon viikkotehtävän ja omat ratkaisuehdotukseni siihen.

Meidän piti siis kuvata taas kaksi kuvaa. Eka tehtävä oli aika vaikea: piti kuvata ikkunan tms. edessä asetelma niin, että sekä asetelma että takana näkyvää maisema ovat oikein valottuneita. Kuvasin sitten valkoisella ikkunalaudalla tummaa kissaa, ettei liian helpoksi menisi. Kissa ei ole kokonaan musta, vaan tummassa turkissa on ruskeita täpliä. En onnistunut saamaan mielestäni oikein valottunutta kuvaa, mutta tässä on (ainakin minun koneellani) kissan turkki valottunut oikein ja ulkomaisemakin on vain hieman ylivalottunut.

Toisessa tehtävässä piti kuvata jotain julkista teosta kuten veistosta tai patsasta niin, että se valottuu oikein mutta sen sijainti myös erottuu selvästi. Kuvasin lempipatsaani Jyväskylässä, Oskari Raja-ahon Karhun, joka sijaitsee Rajakadulla. Tehdessäni Rajakadusta kertovaa kirjaa viime vuonna sain kuulla paljon Karhuun liittyviä tarinoita, minkä vuoksi veistos on minulle merkityksellinen ja täynnä elämää.

Nämä kaksi kuvaa lähetin näytettäväksi muillekin kurssilaisille, mutta tätä toista tehtävää varten kävin kuvaamassa myös Lounaispuiston pallopääpoikaa. Muistatteko tämän leikkitelineen? Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanissa Harjukaupungin salakäytävät Lounaispuisto ja sen tienoilta alkava Älylän puutaloalue ovat erityisen maagisia paikkoja.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 24, 2012 Kategoria/t: valokuvaustehtävät

 

Avainsanat: ,

Valokuvauskurssin ensimmäinen viikkotehtävä

Sosiaalisen median kurssi, jota varten tämän blogin perustin, ei ole ainoa kurssi jota tänä syksynä käyn. Muut jutut liittyvät enemmän tai vähemmän työhön, mutta kansalaisopiston valokuvauskurssille osallistun ihan vain omaksi ilokseni. Kurssi on kiva, mutta vaikea: minulla on hankaluuksia ymmärtää ja muistaa, mitä mikin asia tarkoittaa ja miten ne vaikuttavat lopputulokseen. Monta uutta asiaa opeteltavaksi yhtä aikaa on yleensä resepti jolla varmistuu se, etten opi mitään… Mutta koetan parhaani! Onneksi minulla on tukihenkilönä sisko, joka tuntee valokuvauksen salat ja joka tulkkaa silloin kun en ymmärrä kurssin viikkotehtäviä.

Ajattelin, että voisin käyttää tätä Sivupolkuja -blogiani myös valokuvauskurssin tehtävistä avautumiseen. Nyt esimerkiksi tänään olen ottanut kuvia niin, että olen säätänyt valotusta itse. Tehtävänä oli kuvata paikallaan pysyvää kohdetta eri aukon suuruuksilla ja sen jälkeen liikkuvaa kohdetta niin, että sen saisi pysähtymään kuvaan. Toisin sanoen piti yrittää nähdä mitä eroa on näillä kuvilla, tai siis piti itse saada se ero aikaan:

 

Oikealla f/3,5 ja suljinaika 1/20 s, ISO 400, ja vasemmalla f/8, 1/4 s ja ISO 400.

Ja sitten piti saada liike pysähtymään, ja jos oikein mielikuvitusta tiristää, voi kai tuon oikeanpuoleisen auton ajatella pysähtyneen – ainakin helpommin kuin tuon vasemman!

Vasemmalla f/6,3 ja 1/60 s ja oikealla f/2,8 ja 1/320 s.

 

Eli pitäisikö minun nyt olla oppinut se, että mitä suurempi aukko (pienempi luku), sen tarkempi kuva? Ja jos haluan kuvata liikkuvaa kohdetta, pitää suljinajan olla lyhyt.

Ääh, tunnen olevani pihalla kuin lumiukko. Ehkä kaikki selkiytyy torstaina, kun näitä viikkotehtäviä käsitellään yhdessä.

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 9, 2012 Kategoria/t: valokuvaustehtävät

 

Avainsanat: ,

 
%d bloggers like this: