RSS

Avainsana-arkisto: facebook

Ammatillinen verkkoidentiteetti

Edellisessä postauksessa aloitin erilaisten verkkoidentiteettien tunnistamisella omalta kohdaltani, ja nyt jatkan saman aiheen ympärillä ja yritän pohtia tehtävänannon suoria kysymyksiä:

  • Mistä syistä alkaisit rakentaa ammatillista julkista identiteettiä someen esim. julkaista somessa blogia/statuspäivityksiä/uutisia, kommentoida ja tägätä muiden blogeja ja artikkeleita tms.
  • Mitkä asiat arveluttavat tai ovat miinuspuolia ammatillisen julkisen identiteetin rakentamisesssa?
  • Millaiset päivitykset, bloggaukset, tägit, blogikommentoinnit tai twiittaukset edistävät ammatillisen julkisen identiteetin syntymistä?

Syyt ammatillisen verkkoidentiteetin vähittäiseen rakentamiseen ovat samoja kuin tähänkin asti tekemäni haparoivat yritykset siihen suuntaan: verkossa näkyminen kannattaa työllistymisen ja verkostoitumisen kannalta. Jos itsekin tarvitsen asiantuntijaa tai osaajaa, en todellakaan enää kaiva keltaisia sivuja esiin vaan googletan, kyselen tuttavilta ja etsin linkkien takaa. Mitä selkeämmin asiantuntijuus löytyy verkon kautta, sitä varmemmin otan juuri tähän osaajaan yhteyttä. Tämä toimii varmasti myös silloin, kun minun asiantuntijuuttani tarvitaan.

Verkossa näkymiseen ei vain nykymaailmassa valitettavasti riitä se, että osaajalla on kotisivut. Kotisivuja on kaikilla ja kaikkialla. Ne toimivat tiedon lähteenä sitten, kun joku etsii minuun liittyviä tietoja, mutta ennen kuin saan jonkun etsimään juuri minua, hänen pitää tietää minut jostain muustakin yhteydestä. Verkossa pitää liikkua, näkyä ja toimia, että tulee huomatuksi. Tai vaikka ei tulisi huomatuksikaan, niin on ainakin ollut paikalla ja jättänyt merkin itsestään, ollut aktiivinen.

Sosiaalisessa mediassa verkostoituminen ja small talk on helppoa. Jos kaipaat kommentteja ja kävijöitä omaan blogiisi, käy vierailemassa jonkun muun kiinnostavassa blogissa, jätä ystävällinen ja kiinnostava kommentti. Toista se muuallekin. Linkitä omaan blogiisi muiden kiinnostavia juttuja tai twiittaa hyvistä blogikirjoituksista. Levitä tietoa: linkitä oma blogisi twitteriin ja mainosta facebookissa uutta kirjoitustasi. Muista netiketti ja kohtuullisuus.

Mielestäni somen vahvuus ja erityisyys on juuri siinä, että se edellyttää vuorovaikutusta, mutta tuottaa sitä myös hyvin helposti. Kommentointi ei ole vaikeaa, ja vastavuoroisuus toimii ainakin oman kokemukseni mukaan. Muiden lukeminen on edellytys sille, että sinua luetaan – ja ystävällinen ja positiivinen ote on varmempi onnistumisen väylä kuin liiallinen kriittisyys ja toisten mielipiteiden kyseenalaistaminen. Kriittinenkin voi olla rakentavasti.

Helan tutkijat ry:n klubi-illassa keskusteltiin kerran viime talvena eri keinoista, joilla tutkija voi hyödyntää somea. Vahvin miinuspuoli tuli esiin siinä, että jos tutkimusaihe on vaikea, ei tutkijalla välttämättä riitä voimia esimerkiksi tutkimusblogin ylläpitämiseen. Verkossa liikkuu myös paljon sontaa, joka helposti kaatuu tutkijan niskaan esimerkiksi silloin, jos aihe käsittelee vaikkapa maahanmuuttajuutta. Myös plagioinnin ja kopioinnin kysymykset arveluttivat niitä, jotka eivät vielä somea käytä. Kirjoitin pohdintoja illan annista silloin blogiini, voit lukea jutun täältä. (Nyt huomaan, että myös lähes vuosi sitten olen pohtinut sitä, pitäisikö ammatillinen blogi erottaa yksityisestä. Mihinkään en ole vuodessa näissä pohdinnoissa edennyt, heh.)

Ammatillisen verkkoidentiteetin syntymistä edistävät työhön liittyvät postaukset, blogit, linkitykset, twiitit jne. Olen kyllä itse myös sitä mieltä, että pieni keventäminen on silloin tällöin paikallaan, vaikka ammatillisista asioista puhutaankin. Välillä voi linkittää sarjakuvan tai jonkin musiikkivideon tai kommentoida jotain muuta hauskaa tai ajankohtaista juttua. Aina ole pakko yrittää näyttää niin piinallisen älykkäältä. Inhimillisyys kunniaan! Esimerkiksi kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen päivittää niin blogiinsa kuin fb-sivulleen paljon muutakin kuin vain varsinaiseen ammattiin (ts. kirjan kirjoittamiseen) liittyviä asioita. Tosin PIJ:n tapauksessa ihan mikä tahansa voi liittyä kirjan kirjoittamiseen, mutta se onkin sitten toinen tarina…

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 13, 2012 Kategoria/t: some-tehtävät

 

Avainsanat: , , , ,

Napakka ote verkkoidentiteeteistä

Seuraavassa Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssin tehtävässä pohditaan, miten työminää ja yksityistä verkkoidentiteettiä voi eritellä verkossa – tai voiko tai tarvitseeko edes?

Nyt lainaan suoraan tehtäväksiantoa, koska siinä on niin hyvä tiivistys:

Työrooliin liittyvällä verkkoidentiteetillä edustetaan omaa organisaatiota työnantajan ehdoilla.

Yksityinen verkkoidentiteetti on jokaisen omaa työhön liittymätöntä aluetta, henkilökohtaisia asioita kuten nettiostoksia, persoonallisuuden esilletuomista.

Ammatillinen julkinen verkkoidentiteetti on näistä kahdesta erillään ja voi kasvaa henkilöbrändiksi – on sinun luoma ammatillinen profiilisi omasta asiantuntijuudestasi.

(Lähde: Aalto, T., & Uusisaari, M.Y., 2010. Löydy. Brändää itsesi verkossa.)

Apurahatutkijana minulla ei ole työnantajaa, mutta edustan kyllä omaa organisaatiotani, etnologian oppiainetta historian ja etnologian laitoksessa, Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Työrooliin liittyväksi verkkoidentiteeksi, siis rooliini osana organisaatiota liittyy vain laitoksen kotisivuilla oleva esittelysivuni, jossa ei juurikaan tiedon määrällä revitellä. Kuitenkin olen tyytyväinen siihen, että minulla on tällainen sivu: kaikkialla apurahatutkijoita ei päästetä mukaan laitosten kotisivujen tietoihin ollenkaan. (Helassa moni asia on hyvin myös apurahatutkijan kannalta.)

Sen sijaan ammatillinen julkinen verkkoidentiteettini on vahvasti aluillaan. Minulla ei ole henkilöbrändiä (vielä), mutta mahdollisuus sellaiseen kenties joskus kun tunnen että enemmän brändättävää on. Ammatillinen verkkoidentiteettini on osittain lomittunut yksityiseen verkkoidentiteettiini. Koetin joskus pitää niitä selvemmin erillään, mutta huomasin, että olen niin täydesti kiinni tekemässäni työssä myös yksityiselämässäni, ettei selvää rajaa ihan joka kerta voi vetää.

Selvin ammatilliseen verkkoidentiteettiini liittyvä asia on portfolio, jonka laadin humanistisen tiedekunnan kurssilla pari vuotta sitten (terveisiä Tanjalle 🙂 ). Portfolio, jota nimitän myös kotisivukseni, keskittyy tutkimukseeni ja sisältää julkaisuluettelon ja muuta osaamiseeni liittyvää materiaalia. Väitöksen lähestyessä minun pitäisi muuttaa portfoliotani, terävöittää brändiä ja korostaa myös muuta kuin tutkijuutta – ainakin jos haluan hyödyntää tätä sivustoa työnhaussa. Se vaatii kuitenkin keskittymistä ja työtunteja, ehkä jopa ulkopuolista apua. Ainakin laitoin kirjastosta varaukseen tuon Tuija Aallon et al. kirjan Löydy. Brändää itsesi verkossa, jos se vaikka antaisi ideoita tähän.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, pidän Facebookia eniten yksityiseen verkkoidentiteettiini liittyvänä sosiaalisen median osa-alueena. Silti kavereissani on valtavasti sellaisia, joihin olen tutustunut työasioiden kautta. Facebook antaa mahdollisuuden ryhmitellä ihmisiä eri tavoin ja määritellä, mitkä julkaisut näkyvät kenellekin, mutta en ole jaksanut nähdä sitä vaivaa ainakaan vielä. Se olisi yksi mahdollisuus, mikäli haluaisin tarkentaa eroa yksityisen ja julkisen välillä.

Twitterissä seuraan lähinnä poliitikkoja, oman alan tutkijoita ja organisaatioita, viestinnän ammattilaisia sekä eri syistä kiinnostavia taiteilijoita, urheilijoita tai muita julkimoita. Twitter-profiilini on omalaatuinen sekoitus ammatillista ja yksityistä minuutta: olen linkittänyt blogipostaukset sinne automaattisesti, mutta twiittaan ehkä jotenkin asiapitoisemmin verrattuna facebookpäivityksiin. Ehkä? Vaikea sanoa.

Illuusioita -blogini kuvastaa tätä yksityiselämän ja ammatti-identiteetin sekoittumista verkossa erinomaisesti. Blogi kertoo jatko-opiskelijan tuskasta ja väitöskirjan valmistumisen iloista ja riemuista, mutta yhtä hyvin arjen valopilkuista kuten ruoasta, ystävistä, kissasta, ja ennen kaikkea lukemistani romaaneista. Minusta blogini kuvaa kokonaisuutta, jossa historian ja etnologian alan ammattilaisuus on niin vahva osa koko persoonallisuutta, ettei niitä tarvitsekaan erotella toisistaan.

Vai pitäisikö erottelun olla selvempää?

Liittyykö verkossa tapahtuvaan brändäämiseen nimenomaan viestin terävöittäminen? Pitäisikö minun jatkossa siirtää työasiat omaan blogiinsa, jota kirjoittaisin vielä avoimemmin omalla nimelläni? Jättäisin siis arkihöpinät ja kirjajutut omaan, yksityisestä minästä kertovaan blogiin, ja erottaisin työminän selkeästi omaksi aiheekseen.

Ei välttämättä huono idea, mutta vaatii vähän miettimistä ennen kuin ryntään toteuttamaan. Ja sitä opiskelua myös vähän, kuten portfolionkin kohdalla. Ai niin – tietysti portfolion ja blogin voisi myös yhdistää samaan sivustoon…

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 12, 2012 Kategoria/t: bloggaaminen, kotisivut, reflektointia, some-tehtävät

 

Avainsanat: , , , ,

 
%d bloggers like this: