RSS

Avainsana-arkisto: linkedin

Tehtävä 11: sosiaalinen media ja yksityisyys

Some-kurssini tehtävän 11 taustoituksessa todetaan muun muassa:

Kun julkaiset tietoja itsestäsi ja tuotat sisältöjä sosiaalisen median palveluun, vaikka rajatullekin joukolle, niin oleta lähtökohtaisesti, että ne voivat päätyä myös rajatun piirin ulkopuolisten tietoon.

Sosiaalisen median ulkopuolelle mahdollisuuksien mukaan jättäytyneet ihmiset usein perustelevat some-passiivisuuttaan juuri yksityisyyden suojalla ja turvallisuudella. Hei eivät halua jakaa elämäänsä verkossa kaikkien nähtävillä. Perustelu on ymmärrettävä, sillä lähtökohtaisesti kaikki verkkoon laitettu myös pysyy siellä. Siksi minäkään en julkaise facebookissa tai muuallakaan mitä sattuu, vaan harkitsen jokaisen viestin sisältöä.

Vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan ole jatkuvaa varpaillaan oloa. Normaalilla maalaisjärjen käyttämisellä selviää – tai ainakin minä olen selvinnyt tähän asti.

  • Käytän vain tunnettuja, suosittuja palvelimia, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa mokata kovin pahasti yksityisyyden suojan kanssa. Annan brändin vaikuttaa itseeni: hyvä imago ja monet käyttäjät suosittelijoina antavat turvallisen vaikutelman, ja minä kyllä luotan siihen herkästi.
  • Jaan vain asioita, jotka voisin jakaa myös julkisessa tilassa. Minun ottaminani tai lataaminani verkkoon ei tule koskaan minusta tai kavereistani kuvia, joissa joku esim. on selvästi vihainen, itkuinen, alasti, humalassa tai tupakoi. Sen sijaan harmittomat kuvat julkisista paikoista, eläimistä, yhteisistä hyväntuulisista juhlista tai muusta positiivishenkisestä tilanteesta ovat mielestäni ok. Jos laitan tageja, poistan ne ennen pitkää. Olen myös poistanut kuvia ihmisistä, jotka ovat sitä pyytäneet. Joillakin on – monista syistä – tarve pitää kuvat itsestään verkossa mahdollisimman vähissä, ja sitä on kunnioitettava.
  • En kerro verkossa puhelinnumeroani (paitsi se valitettavasti löytyy työasioiden vuoksi) enkä osoitettani.
  • Vaihdan salasanoja aina silloin tällöin.
  • Facebookissa en jaa kaikkea julkisesti vaan vain kavereitteni kanssa.

Tämäntyyppisillä säännöillä suojaan yksityisyyttäni ja uskoisin pärjääväni kohtalaisesti.

LinkedIn ja käyttäjän kanssa tehty sopimus

Tänä syksynä (osittain tämän kurssin myötä) olen huomannut, että olen jättänyt harmillisen vähälle huomiolle LinkedIn-palvelun. Se on ilmeisen laajalle levinnyt työllistymistä ja verkostoitumista edistävä palvelu, johon kannattaisi panostaa. Oma profiilini siellä on naurettavan suppea, koska olen pitänyt esimerkiksi LinkedInin ulkoasua vaikeaselkoisena. Lähiaikoina aion ylittää tuon sekavuuden ja täyttää oman profiilini kunnolla. (LinkedIn-profiilin päivittämistä on kurssikollegoista pohtinut näemmä ainakin Heli.)

Siksi lueskelin tehtävänannossa kehotetun mukaan LinkedInin käyttöehtoja. Oleellisin pointti on sanottu jo sopimuksen alussa. Käyttäjä omistaa profiiliin laittamansa materiaalin ja saa pyytää sen poistamista koska tahansa. Sen lisäksi hyväksymällä sopimuksen käyttäjä antaa LinkedInille täydet oikeudet käyttää kaikkea materiaalia miten haluaa. Siis aivan miten haluaa (”…to copy, prepare derivative works of, improve, distribute, publish, remove, retain, add, process, analyze, use and commercialize, in any way now known or in the future discovered…”). Käyttäjä vastaa mahdollisista menetyksistä tai vastaavista.

Kiinnostavaa, joskaan ei yllättävää, on esimerkiksi tämä lause:

”DO NOT RELY ON LINKEDIN, ANY INFORMATION THEREIN, OR ITS CONTINUATION.”

LinkedIn ei siis ole vastuussa, jos järjestelmä kaatuu. Tämäkin on oikeastaan ihan järkeenkäypää, mutta on se tietysti hyvä että se on kissankokoisin kirjaimin sopimuksessa.

LinkedInin käyttäjäsopimus-sivusto on ihan kohtalaisen selkeästi rakennettu, ja kiinnostava on mm. käyttäjiä varten koottu ”DOS” and ”DON’TS” -kokoelma. Useimmissa tämän listan asioissa on kyse netiketistä: älä esiinny valheellisesti, älä levitä vahingollista tietoa, älä kopioi tai levitä sellaista mihin sinulla ei ole oikeuksia, muista pitää tietosi ajantasalla, noudata voimassaolevia lakeja ja tätä sopimusta – sekä hauskana sokerina pohjalla:

Use the Services in a professional manner.

Tämän nyt voi sitten kai tulkita miten kukin haluaa, heh.

Privacy policy -sivulla järjestelmän edustajat pyrkivät vakuuttamaan LinkedInin turvallisuudesta käyttäjälle. Siellä  mainitaan, että tietoja käyttäjistä kerätään, mutta kerrotaan myös mihin noita tietoja käytetään: lähinnä täsmämarkkinointiin ja avuksi siinä, miten järjestelmä koettaa arvata, millaisia verkostoja haluan luoda.

Johtopäätöksiä:

Tämän postauksen alussa todettu lainaus koskee myös LinkedIniä. Vaikka palvelu on kehitetty edistämään käyttäjien työnhakua ja on siis ”käyttäjän puolella”, se kuitenkin varaa oikeuden kaikkeen ladattuun materiaaliin. Toisaalta LinkedIn on työikäisten ihmisten verkostoitumis- ja työnhakukanava, joten härskien kuvien lataaminen sinne koituisi käyttäjän vahingoksi myös palvelun tavoitteiden suhteen. Itse aion ladata palveluun cv:ni, ja sen suhteen nyt ainakaan ei voi olla kovin nuuka – sehän on tarkoitettu ainakin puolijulkiseksi asiakirjaksi. Jos varon näyttämästä ansioluetteloani kenellekään, en varmaan koskaan saa töitäkään… Terve järki tässäkin on varmasti hyväksi. Esimerkiksi LinkedIniin ladatusta cv:stä kannattanee jättää pois osoite ja suora puhelinnumero.

 

Mainokset
 
3 kommenttia

Kirjoittanut : marraskuu 23, 2012 Kategoria/t: palveluja, some-tehtävät, yksityisyys

 

Avainsanat: , , ,

Sosiaalinen media, historioitsijat ja etnologit

Seuraavassa Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssin tehtävässä tavoitteena on tutustua omaa alaa koskevaan sosiaaliseen mediaan ja miettiä, mitä siitä voisi oppia oman henkilöbrändin rakentamisen kannalta.

Kovin syvällistä analyysia etnologian ja historian aloista sosiaalisessa mediassa en nyt ole tätä tehtäväksiantoa varten tehnyt, mutta pientä googlettelua kuitenkin.

Olisi todella hyödyllistä saada tähän kommentteja ja täydennystä muilta alan ihmisiltä!

Erilaisia välineitä

Tutkijoiden some-palvelimista itsellenikin tutuin on Academia.edu, joka on tieteenteon verkostoitumis- ja tiedotuskanava. Omalle kotisivulle siellä voi ladata konferenssipapereita ja artikkeleita. Olen löytänyt sieltä jonkin verran oman alani tutkijoita, mutta enimmäkseen ihmisiä, jotka tunnen jo muutenkin. Minun pitäisi ehkä olla kansainvälisemmin orientoitunut tutkija, jotta academia.edu olisi aidosti hyödyllinen verkostoitumisessa. Suurin hyöty siinä on, että se tarjoaa alkeellisen kotisivun melko vähällä vaivalla. Olen löytänyt sitä kautta tietoa tutkijoista, ja osalle tutuistani se on toistaiseksi ainoa julkinen kotisivu.

LinkedIn -palvelun käyttöä verkostoitumisen ja oman ansioluettelon levittämisen välineenä suositellaan usein. Oma profiilini siellä on nolon vajavainen tiedoiltaan, koska koen LinkedInin jotenkin vähän sekavaksi ja hankalaksi. Syynä on varmastikin se, etten ole tutustunut siihen vielä tarpeeksi. Sinne kuitenkin ilmeisesti kannattaisi täydentää omat kiinnostuksen kohteet, työhistoria ja ansioluettelo, koska LinkedIn on monilla aloilla tunnettu, ja sitä voisi hyödyntää etsiessään asiakkaita tai työnantajia.

Academia.edu ja LinkedIn ovat palveluja, joiden kautta voi verkostoitua ja levittää tietoa omista tekemisistään. Silti koen, ettei niissä vielä liiku tarpeeksi oman alani ihmisiä, jotta henkilöbrändäys olisi riittävän tehokasta. Nämä kaksi ovat tärkeitä, mutta muutakin tarvitaan.

Twitterissä historia-alan twiiteille on monia kanavia, joista tunnetuin on ehkä #twitterstorians

Omista tähän asti käyttämistäni some-työkaluista Twitter on ehkä ollut tehokkain ja vuorovaikutuksellisin väline oman alani ihmisten löytämiseen.

Historian ja etnologian tutkijoita verkossa

Joillakin tutuilla tutkijoilla on omalla nimellä kirjoitettuja blogeja, joissa keskitytään joko vain tutkimukseen liittyviin aiheisiin tai otetaan kantaa laajemminkin. Esimerkiksi tohtorikoulutettava Anna Haverinen pitää Bits in the Space -blogia, joka on kovasti kotisivujen kaltainen esimerkki tutkijabrändin rakentamisesta verkossa. Varsin kiinnostava on myös Sari Östmanin tutkimusblogi, sillä hänen tuleva väitöskirjansa käsittelee elämäjulkaisemista Internetissä – siis juuri sitä, mitä tällä kurssilla puretaan pienempiin osiin ja koetetaan laittaa omalta osalta järjestykseen.

Historioitsijoista esimerkiksi Ilona Kemppainen on pitänyt kiinnostavaa blogia, jossa jo otsikkotasolla nousee esiin tutkijuus ja tutkimusaiheet. Silti blogissa käsitellään myös kirjoittajan arkea ja aiheita jotka eivät liity työhön. Kiva sekoitus työtä ja ”sitä muuta elämää”. Nykyisin Ilona kirjoittaa Uuden Suomen puheenvuoro-palstalla.

Annan ja Ilonan blogien vertailu osoittaa, miten eri tavoin blogialustaa voi hyödyntää. Kolmas hyvä esimerkki on Anu Lahtisen blogi Vita Historica. Esimerkiksi hänen syyskuinen postauksensa osoittaa, että historioitsijat kyllä osaavat halutessaan käyttää ja hyödyntää verkkotyökaluja. Myös alan ammattilaisten vilkas twitter-toiminta osoittaa toki tämän.

Ulkomainen esimerkki historioitsijan ammatillisesta verkkoidentiteetistä voisi olla Katrina Gulliver. Hän on hastagin #twitterstorians tekijä, ja hänet on rankattu Twitterin vaikutusvaltaisimmaksi historioitsijaksi – mene ja tiedä sitten, heh. Hän on kirjoittanut muun muassa aika hyvän jutun Twitterin käyttämisestä akateemisiin tarkoituksiin.

Mitä tästä opin?

Tehtävänä oli nimetä kolme tärkeintä googlettelussa oppimaani asiaa, joita voisin hyödyntää oman henkilöbrändin rakentamisessa. Tämä on vaikeaa mutta tarpeellista, koska ajatukset ovat vielä melko hajallaan.

1) Twitteriin kannattaa panostaa. Siellä kannattaa olla vuorovaikutuksellinen, ei ainoastaan omia twiittejä sylkevä vaan myös keskusteluun osallistuva tekijä.

2) Blogin ja kotisivut voi ja ehkä kannattaakin yhdistää. Blogin sisällön voi rakentaa monella tapaa, eikä välttämättä mene metsään vaikka ammatilliseen verkkoidentiteettiin sekoittaa myös yksityisiä asioita – kunhan tässä nyt pitää jonkin ruodun kuitenkin. Kuten Katrina Gulliver twitterin kohdalla totesi, pelkät tutkimusaiheet käyvät nopeasti lukijalle tylsiksi.

3) Tärkeää on jatkaa sitä minkä aloittaa. Twitteristä ei ole hyötyä jos siellä ei twiittaa, ja blogia on syytä päivittää aina silloin tällöin. Jos päivittäminen jää ja blogi ikään kuin hylätään, siitä on kohteliasta kertoa lukijoille viimeisimmässä postauksessa. Ajankohtaisuus ja ylläpitäminen on tärkeää myös verkostoitumispalveluissa kuten LinkedIn tai Academia.edu. Tämän vuoksi ammattillisen verkkoidentiteetin ja henkilöbrändin rakentaminen ja ennenkaikkea ylläpitäminen vaativat aikaa ja pitkäjänteisyyttä.

 
10 kommenttia

Kirjoittanut : lokakuu 23, 2012 Kategoria/t: bloggaaminen, kotisivut, some-tehtävät, viestintä

 

Avainsanat: , , , ,

 
%d bloggers like this: