RSS

Avainsana-arkisto: viestijäkuva

Ammatillinen verkkoidentiteetti

Edellisessä postauksessa aloitin erilaisten verkkoidentiteettien tunnistamisella omalta kohdaltani, ja nyt jatkan saman aiheen ympärillä ja yritän pohtia tehtävänannon suoria kysymyksiä:

  • Mistä syistä alkaisit rakentaa ammatillista julkista identiteettiä someen esim. julkaista somessa blogia/statuspäivityksiä/uutisia, kommentoida ja tägätä muiden blogeja ja artikkeleita tms.
  • Mitkä asiat arveluttavat tai ovat miinuspuolia ammatillisen julkisen identiteetin rakentamisesssa?
  • Millaiset päivitykset, bloggaukset, tägit, blogikommentoinnit tai twiittaukset edistävät ammatillisen julkisen identiteetin syntymistä?

Syyt ammatillisen verkkoidentiteetin vähittäiseen rakentamiseen ovat samoja kuin tähänkin asti tekemäni haparoivat yritykset siihen suuntaan: verkossa näkyminen kannattaa työllistymisen ja verkostoitumisen kannalta. Jos itsekin tarvitsen asiantuntijaa tai osaajaa, en todellakaan enää kaiva keltaisia sivuja esiin vaan googletan, kyselen tuttavilta ja etsin linkkien takaa. Mitä selkeämmin asiantuntijuus löytyy verkon kautta, sitä varmemmin otan juuri tähän osaajaan yhteyttä. Tämä toimii varmasti myös silloin, kun minun asiantuntijuuttani tarvitaan.

Verkossa näkymiseen ei vain nykymaailmassa valitettavasti riitä se, että osaajalla on kotisivut. Kotisivuja on kaikilla ja kaikkialla. Ne toimivat tiedon lähteenä sitten, kun joku etsii minuun liittyviä tietoja, mutta ennen kuin saan jonkun etsimään juuri minua, hänen pitää tietää minut jostain muustakin yhteydestä. Verkossa pitää liikkua, näkyä ja toimia, että tulee huomatuksi. Tai vaikka ei tulisi huomatuksikaan, niin on ainakin ollut paikalla ja jättänyt merkin itsestään, ollut aktiivinen.

Sosiaalisessa mediassa verkostoituminen ja small talk on helppoa. Jos kaipaat kommentteja ja kävijöitä omaan blogiisi, käy vierailemassa jonkun muun kiinnostavassa blogissa, jätä ystävällinen ja kiinnostava kommentti. Toista se muuallekin. Linkitä omaan blogiisi muiden kiinnostavia juttuja tai twiittaa hyvistä blogikirjoituksista. Levitä tietoa: linkitä oma blogisi twitteriin ja mainosta facebookissa uutta kirjoitustasi. Muista netiketti ja kohtuullisuus.

Mielestäni somen vahvuus ja erityisyys on juuri siinä, että se edellyttää vuorovaikutusta, mutta tuottaa sitä myös hyvin helposti. Kommentointi ei ole vaikeaa, ja vastavuoroisuus toimii ainakin oman kokemukseni mukaan. Muiden lukeminen on edellytys sille, että sinua luetaan – ja ystävällinen ja positiivinen ote on varmempi onnistumisen väylä kuin liiallinen kriittisyys ja toisten mielipiteiden kyseenalaistaminen. Kriittinenkin voi olla rakentavasti.

Helan tutkijat ry:n klubi-illassa keskusteltiin kerran viime talvena eri keinoista, joilla tutkija voi hyödyntää somea. Vahvin miinuspuoli tuli esiin siinä, että jos tutkimusaihe on vaikea, ei tutkijalla välttämättä riitä voimia esimerkiksi tutkimusblogin ylläpitämiseen. Verkossa liikkuu myös paljon sontaa, joka helposti kaatuu tutkijan niskaan esimerkiksi silloin, jos aihe käsittelee vaikkapa maahanmuuttajuutta. Myös plagioinnin ja kopioinnin kysymykset arveluttivat niitä, jotka eivät vielä somea käytä. Kirjoitin pohdintoja illan annista silloin blogiini, voit lukea jutun täältä. (Nyt huomaan, että myös lähes vuosi sitten olen pohtinut sitä, pitäisikö ammatillinen blogi erottaa yksityisestä. Mihinkään en ole vuodessa näissä pohdinnoissa edennyt, heh.)

Ammatillisen verkkoidentiteetin syntymistä edistävät työhön liittyvät postaukset, blogit, linkitykset, twiitit jne. Olen kyllä itse myös sitä mieltä, että pieni keventäminen on silloin tällöin paikallaan, vaikka ammatillisista asioista puhutaankin. Välillä voi linkittää sarjakuvan tai jonkin musiikkivideon tai kommentoida jotain muuta hauskaa tai ajankohtaista juttua. Aina ole pakko yrittää näyttää niin piinallisen älykkäältä. Inhimillisyys kunniaan! Esimerkiksi kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen päivittää niin blogiinsa kuin fb-sivulleen paljon muutakin kuin vain varsinaiseen ammattiin (ts. kirjan kirjoittamiseen) liittyviä asioita. Tosin PIJ:n tapauksessa ihan mikä tahansa voi liittyä kirjan kirjoittamiseen, mutta se onkin sitten toinen tarina…

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 13, 2012 Kategoria/t: some-tehtävät

 

Avainsanat: , , , ,

Napakka ote verkkoidentiteeteistä

Seuraavassa Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssin tehtävässä pohditaan, miten työminää ja yksityistä verkkoidentiteettiä voi eritellä verkossa – tai voiko tai tarvitseeko edes?

Nyt lainaan suoraan tehtäväksiantoa, koska siinä on niin hyvä tiivistys:

Työrooliin liittyvällä verkkoidentiteetillä edustetaan omaa organisaatiota työnantajan ehdoilla.

Yksityinen verkkoidentiteetti on jokaisen omaa työhön liittymätöntä aluetta, henkilökohtaisia asioita kuten nettiostoksia, persoonallisuuden esilletuomista.

Ammatillinen julkinen verkkoidentiteetti on näistä kahdesta erillään ja voi kasvaa henkilöbrändiksi – on sinun luoma ammatillinen profiilisi omasta asiantuntijuudestasi.

(Lähde: Aalto, T., & Uusisaari, M.Y., 2010. Löydy. Brändää itsesi verkossa.)

Apurahatutkijana minulla ei ole työnantajaa, mutta edustan kyllä omaa organisaatiotani, etnologian oppiainetta historian ja etnologian laitoksessa, Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Työrooliin liittyväksi verkkoidentiteeksi, siis rooliini osana organisaatiota liittyy vain laitoksen kotisivuilla oleva esittelysivuni, jossa ei juurikaan tiedon määrällä revitellä. Kuitenkin olen tyytyväinen siihen, että minulla on tällainen sivu: kaikkialla apurahatutkijoita ei päästetä mukaan laitosten kotisivujen tietoihin ollenkaan. (Helassa moni asia on hyvin myös apurahatutkijan kannalta.)

Sen sijaan ammatillinen julkinen verkkoidentiteettini on vahvasti aluillaan. Minulla ei ole henkilöbrändiä (vielä), mutta mahdollisuus sellaiseen kenties joskus kun tunnen että enemmän brändättävää on. Ammatillinen verkkoidentiteettini on osittain lomittunut yksityiseen verkkoidentiteettiini. Koetin joskus pitää niitä selvemmin erillään, mutta huomasin, että olen niin täydesti kiinni tekemässäni työssä myös yksityiselämässäni, ettei selvää rajaa ihan joka kerta voi vetää.

Selvin ammatilliseen verkkoidentiteettiini liittyvä asia on portfolio, jonka laadin humanistisen tiedekunnan kurssilla pari vuotta sitten (terveisiä Tanjalle 🙂 ). Portfolio, jota nimitän myös kotisivukseni, keskittyy tutkimukseeni ja sisältää julkaisuluettelon ja muuta osaamiseeni liittyvää materiaalia. Väitöksen lähestyessä minun pitäisi muuttaa portfoliotani, terävöittää brändiä ja korostaa myös muuta kuin tutkijuutta – ainakin jos haluan hyödyntää tätä sivustoa työnhaussa. Se vaatii kuitenkin keskittymistä ja työtunteja, ehkä jopa ulkopuolista apua. Ainakin laitoin kirjastosta varaukseen tuon Tuija Aallon et al. kirjan Löydy. Brändää itsesi verkossa, jos se vaikka antaisi ideoita tähän.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, pidän Facebookia eniten yksityiseen verkkoidentiteettiini liittyvänä sosiaalisen median osa-alueena. Silti kavereissani on valtavasti sellaisia, joihin olen tutustunut työasioiden kautta. Facebook antaa mahdollisuuden ryhmitellä ihmisiä eri tavoin ja määritellä, mitkä julkaisut näkyvät kenellekin, mutta en ole jaksanut nähdä sitä vaivaa ainakaan vielä. Se olisi yksi mahdollisuus, mikäli haluaisin tarkentaa eroa yksityisen ja julkisen välillä.

Twitterissä seuraan lähinnä poliitikkoja, oman alan tutkijoita ja organisaatioita, viestinnän ammattilaisia sekä eri syistä kiinnostavia taiteilijoita, urheilijoita tai muita julkimoita. Twitter-profiilini on omalaatuinen sekoitus ammatillista ja yksityistä minuutta: olen linkittänyt blogipostaukset sinne automaattisesti, mutta twiittaan ehkä jotenkin asiapitoisemmin verrattuna facebookpäivityksiin. Ehkä? Vaikea sanoa.

Illuusioita -blogini kuvastaa tätä yksityiselämän ja ammatti-identiteetin sekoittumista verkossa erinomaisesti. Blogi kertoo jatko-opiskelijan tuskasta ja väitöskirjan valmistumisen iloista ja riemuista, mutta yhtä hyvin arjen valopilkuista kuten ruoasta, ystävistä, kissasta, ja ennen kaikkea lukemistani romaaneista. Minusta blogini kuvaa kokonaisuutta, jossa historian ja etnologian alan ammattilaisuus on niin vahva osa koko persoonallisuutta, ettei niitä tarvitsekaan erotella toisistaan.

Vai pitäisikö erottelun olla selvempää?

Liittyykö verkossa tapahtuvaan brändäämiseen nimenomaan viestin terävöittäminen? Pitäisikö minun jatkossa siirtää työasiat omaan blogiinsa, jota kirjoittaisin vielä avoimemmin omalla nimelläni? Jättäisin siis arkihöpinät ja kirjajutut omaan, yksityisestä minästä kertovaan blogiin, ja erottaisin työminän selkeästi omaksi aiheekseen.

Ei välttämättä huono idea, mutta vaatii vähän miettimistä ennen kuin ryntään toteuttamaan. Ja sitä opiskelua myös vähän, kuten portfolionkin kohdalla. Ai niin – tietysti portfolion ja blogin voisi myös yhdistää samaan sivustoon…

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 12, 2012 Kategoria/t: bloggaaminen, kotisivut, reflektointia, some-tehtävät

 

Avainsanat: , , , ,

Viestijäkuva ja viestintäkulttuuri

Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssin toisessa tehtävässä pyöritellään aiheita viestijäkuva ja viestijäkulttuuri. Minun pitäisi reflektoida omia vuorovaikutustaitojani. Vaikka  erilaisissa tilanteissa olen saanut pohtia omaa osaamista monelta kantilta, on vuorovaikutustaitojen analysointi vähän uutta. Mitkä ovat vahvuuksia ja missä pitäisi vielä kehittyä?

Perinteiseen tapaan tuntuu siltä, että niitä kehittämisen aiheita keksii helpommin, mutta aloitetaan silti vahvuuksista. Ensinnäkin minulla on kohtalaisen hyvät sosiaaliset taidot, mikä vaikuttaa myös vuorovaikutustaitoihin. Eräässä naistenlehdessä pohdittiin sitä, miten sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot usein sekoitetaan. Jälkimmäisessä on kyse siitä, että tulee toimeen erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa, ottaa toiset huomioon, joustaa tarpeen tullen ja on peruskohtelias muille ihmisille. Sellaista normaalia käytöstä, joka ei kuitenkaan sen lehtijutun mukaan ole itsestäänselvää, etenkin jos ei ole kasvanut sisarusten kanssa ja tottunut jakamaan huomion lisäksi myös konkreettisia asioita. Sosiaalisten taitojen pohjalta ponnistavat myös vuorovaikutustaidot: osaan tervehtiä ihmisiä ja esitellä/esittäytyä, osaan kysyä ja vastata, tulen toimeen myös tuntemattomien ihmisten kanssa ja osaan sanoa kassahenkilölle kiitos ja näkemiin. Ovatko nämä peruskäytöstapoja vai vuorovaikutustaitoja? Mitä mieltä sinä olet?

Toinen vuorovaikutusvahvuuteni liittyy viestin perille saamiseen. Kirjoitan paljon ja saan mielestäni viestin perille kirjoitetulla tekstillä, huolimatta siitä että jaarittelen (siitä kohta lisää). Olen myös esiintymistaitoinen: osaan puhua selkeästi, pysyä aikataulussa ja esiintymisjännityksestä huolimatta nautin yleisön edessä olemisesta. Jos tehtäväni on viestiä jokin aihe, niin mielestäni saan sen kyllää menemään perille joko puhumalla tai kirjoittamalla.

Kolmanneksi haluaisin nostaa esiin aiheen, jossa ollaan vahvuuden ja kehittämistarpeen rajalla. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kuuleminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. Aina välillä huomaan, etten kuule enkä kuuntele, mutta olen yrittänyt opetella kuuntelemisen taitoa. Pienellä asialla, pienen hetken kuuntelemisella voi olla paljonkin merkitystä sille toiselle ihmiselle – vain vähällä vaivalla voit olla arvokas toiselle. Tämä on kuitenkin asia, jossa en koe olevani vielä valmis – pidän silti vahvuutena, että olen tiedostanut asian ja kiinnittänyt siihen huomiota.

Entäs ne heikkoudet? Yhden jo mainitsin: monisanaisuus. Jos minulle annetaan puheenvuoro, puhun paljon, ja jos kirjoitustilaa on, myös tekstiä syntyy, välillä liiankin kanssa.

Erityinen vuorovaikutustaitojen heikkous, joka minua välillä harmittaa kovastikin, liittyy reagointinopeuteen. Vuorovaikutustilanteissa en aina ehdi mukaan, joten kun saan mietittyä mitä aion sanoa, aihe on jo usein muuttunut ja joudun palauttamaan keskustelua taaksepäin. Ei näin aina käy, mutta toisinaan hitauteni aiheuttaa harmitusta.

Ehkä hitauteen liittyvä heikkouteni on liika väistäminen. Erityisesti ryhmätilanteissa en aina ota omaa tilaani, vaikka sanottavaa olisi, vaan annan muiden puhua. En pidä keskeyttämisestä, mutta toisinaan on vain pakko keskeyttää joku muu, jos meinaa saada oman äänensä kuuluviin. Toisaalta olen kyllä huomannut, että vuorovaikutusroolini vaihtelee. Tilanteissa, joissa puheelle on tilaa ja kilpailu puheenvuoroista ei ole kauhean kovaa, saatan kommentoida paljonkin ja häärätä ”suuna päänä” luomassa puheliasta vaikutelmaa. Vasta sitten, kun keskustelu käy vilkkaana, minä tunnen itseni araksi ja vetäydyn omiin oloihini.

Miten nämä vahvuudet tai heikkoudet voivat näkyä eduksi/haitaksi sosiaalisessa mediassa? Ainakin tekstien pituus on haitaksi. Kuten kurssin keskustelussa vuorovaikutuksesta todettiin moneen kertaan, kukaan ei jaksa lukea pitkiä tekstejä verkosta (onneksi olkoon jos olet jaksanut tänne asti tässä postauksessa). Reagointihitaus saattaa somessa ollakin hyve, sillä vaikka some on nopeuttanut viestintää, se antaa silti mahdollisuuden vastata vasta huomenna tai parin tunnin kuluttua – toisin kuin kasvokkainen viestintä. Harkinta-aika tekee minulle hyvää!

Yhteenvetona voisi todeta, että minun tulisi kehittää vuorovaikutusosaamisessani tiivistämisen jaloa taitoa, joka varmaankin kehittyy harjoittelemalla. Myös toisten kuuntelemisen taito on jatkuvasti kehitettävä asia, jossa kukaan ei varmasti koskaan tule valmiiksi.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : lokakuu 9, 2012 Kategoria/t: reflektointia, some-tehtävät, viestintä

 

Avainsanat: ,

 
%d bloggers like this: