RSS

Avainsana-arkisto: yksityisyydensuoja

Tehtävä 12: sosiaalinen media ja lainsäädäntö – tekijänoikeus

Minä ja muiden oikeudet

Viimeisessä valitsemassani some-kurssin tehtävässä (moduuli 4 sisälsi siis myös tehtävän 11) pohditaan tekijänoikeuksia. Olen ollut tietoinen ainakin osasta tekijänoikeuksien asettamista rajoituksista ja olen halukas noudattamaan niitä ihan kunnioituksesta alkuperäistöiden tekijöitä kohtaan. Haluan myös, että ammatillinen verkkoidentiteettini ei perustu toisten tekijänoikeuksien rikkomiseen.

Olen silti ollut tiedostamaton ja esimerkiksi liittänyt blogiini monia laitonta materiaalia sisältäviä Youtube-videoita. Aiemmin hain myös kuvia verkosta ja linkitin niitä blogiini, mutta siitä olen luopunut tajuttuani kirjablogeissa käydyn hyvän keskustelun ansiostaa, että myös kirjojen kannet ovat tekijänoikeuden alaisia, eikä niiden kuvien julkaisu ole laillista. Linkki sinne mistä kuva on lainattu ei tee lainaamista oikeutetuksi tai lailliseksi. Siksi en enää vähään aikaan ole käyttänyt blogissani esimerkiksi kuvia kirjoista tai kirjailijoista, elleivät kuvat ole itse ottamiani.

Jatkossa haluan olla asiassa edelleen tarkempi. Julkaisen blogissani vain itse ottamiani kuvia enkä upota tekstiin sellaisia Youtube-videoita, jotka eivät ole sellaista tarkoitusta varten tehty – esim. promovideothan on tarkoitettu yleiseen jakoon, mutta musiikkivideot useimmiten eivät. Voin linkittää videoita, mutta en upota niitä teksteihin. Minun on vaikea saada selkoa lakipykälien viidakosta tarkalleen, mutta jos toimin varmuuden vuoksi tositosi varovasti, niin en tule rikkoneeksi tekijänoikeuksiakaan.

Entä minun oikeuteni?

Olisiko minulla ehkä materiaalia, jonka tekijänoikeuksia haluaisin suojella? Jos sellaista erityisesti on, niin en tokikaan laita sitä vapaaseen levitykseen verkkoon. Tehtävässä kehotettiin tutustumaan Creative Commons -lisenssijärjestelmään, joka olikin minulle uusi tuttavuus. Creative Commons on hanke, jossa materiaalin käyttökiellon ja täyden luvallisen käytön välille pyritään luomaan välimuotoja. Creative Commons tarjoaa lisenssejä, joilla teoksiin annetaan osittainen käyttöoikeus.

Tutustuin erilaisiin lisensseihin ja valitsin sieltä esimerkiksi lisenssin Nimeä-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton, jota edustaa seuraava merkki:
Creative Commons -lisenssi
Tämän teos teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton -lisenssi.

Toimiiko järjestelmä siis niin, että julkaistessani vaikkapa valokuvauskurssin kuvia täällä Sivujuonissa, minun kannattaisi liittää yllä oleva merkki kaikkiin julkaisemiini kuviin? Vai riittäisikö vain yksi maininta esimerkiksi blogin sivupalkissa?

Johtopäätöksiä

Kuten sanottu, en ole toistaiseksi laittanut verkkoon mitään tekijänoikeudellisesti arkaluontoista materiaalia vaan ainoastaan sellaista, jonka olisin valmis jakamaan muutenkin ja jonka mahdollisesta menettämisestä en saa taloudellisia tappioita. Siinä mielessä käyttäisin Creative commons -lisenssijärjestelmää mieluusti esimerkiksi valokuviin, että minua ei harmita jos joku lainaa tai muokkaa kuviani niin kauan kuin niiden alkuperäinen lähde mainitaan.

Miten omien kuvien tai tekstien leviämistä verkossa voi käytännössä valvoa? Tietääkseni ei mitenkään muuten kuin niiden julkaisua rajoittamalla.

Tiedän aiheesta varsin vähän ja siksi otankin mielelläni vastaan lisäkommentteja tähän liittyen.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : marraskuu 27, 2012 Kategoria/t: ammatillinen verkkoidentiteetti, palveluja, some-tehtävät

 

Avainsanat: , , , , ,

Tehtävä 11: sosiaalinen media ja yksityisyys

Some-kurssini tehtävän 11 taustoituksessa todetaan muun muassa:

Kun julkaiset tietoja itsestäsi ja tuotat sisältöjä sosiaalisen median palveluun, vaikka rajatullekin joukolle, niin oleta lähtökohtaisesti, että ne voivat päätyä myös rajatun piirin ulkopuolisten tietoon.

Sosiaalisen median ulkopuolelle mahdollisuuksien mukaan jättäytyneet ihmiset usein perustelevat some-passiivisuuttaan juuri yksityisyyden suojalla ja turvallisuudella. Hei eivät halua jakaa elämäänsä verkossa kaikkien nähtävillä. Perustelu on ymmärrettävä, sillä lähtökohtaisesti kaikki verkkoon laitettu myös pysyy siellä. Siksi minäkään en julkaise facebookissa tai muuallakaan mitä sattuu, vaan harkitsen jokaisen viestin sisältöä.

Vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan ole jatkuvaa varpaillaan oloa. Normaalilla maalaisjärjen käyttämisellä selviää – tai ainakin minä olen selvinnyt tähän asti.

  • Käytän vain tunnettuja, suosittuja palvelimia, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa mokata kovin pahasti yksityisyyden suojan kanssa. Annan brändin vaikuttaa itseeni: hyvä imago ja monet käyttäjät suosittelijoina antavat turvallisen vaikutelman, ja minä kyllä luotan siihen herkästi.
  • Jaan vain asioita, jotka voisin jakaa myös julkisessa tilassa. Minun ottaminani tai lataaminani verkkoon ei tule koskaan minusta tai kavereistani kuvia, joissa joku esim. on selvästi vihainen, itkuinen, alasti, humalassa tai tupakoi. Sen sijaan harmittomat kuvat julkisista paikoista, eläimistä, yhteisistä hyväntuulisista juhlista tai muusta positiivishenkisestä tilanteesta ovat mielestäni ok. Jos laitan tageja, poistan ne ennen pitkää. Olen myös poistanut kuvia ihmisistä, jotka ovat sitä pyytäneet. Joillakin on – monista syistä – tarve pitää kuvat itsestään verkossa mahdollisimman vähissä, ja sitä on kunnioitettava.
  • En kerro verkossa puhelinnumeroani (paitsi se valitettavasti löytyy työasioiden vuoksi) enkä osoitettani.
  • Vaihdan salasanoja aina silloin tällöin.
  • Facebookissa en jaa kaikkea julkisesti vaan vain kavereitteni kanssa.

Tämäntyyppisillä säännöillä suojaan yksityisyyttäni ja uskoisin pärjääväni kohtalaisesti.

LinkedIn ja käyttäjän kanssa tehty sopimus

Tänä syksynä (osittain tämän kurssin myötä) olen huomannut, että olen jättänyt harmillisen vähälle huomiolle LinkedIn-palvelun. Se on ilmeisen laajalle levinnyt työllistymistä ja verkostoitumista edistävä palvelu, johon kannattaisi panostaa. Oma profiilini siellä on naurettavan suppea, koska olen pitänyt esimerkiksi LinkedInin ulkoasua vaikeaselkoisena. Lähiaikoina aion ylittää tuon sekavuuden ja täyttää oman profiilini kunnolla. (LinkedIn-profiilin päivittämistä on kurssikollegoista pohtinut näemmä ainakin Heli.)

Siksi lueskelin tehtävänannossa kehotetun mukaan LinkedInin käyttöehtoja. Oleellisin pointti on sanottu jo sopimuksen alussa. Käyttäjä omistaa profiiliin laittamansa materiaalin ja saa pyytää sen poistamista koska tahansa. Sen lisäksi hyväksymällä sopimuksen käyttäjä antaa LinkedInille täydet oikeudet käyttää kaikkea materiaalia miten haluaa. Siis aivan miten haluaa (”…to copy, prepare derivative works of, improve, distribute, publish, remove, retain, add, process, analyze, use and commercialize, in any way now known or in the future discovered…”). Käyttäjä vastaa mahdollisista menetyksistä tai vastaavista.

Kiinnostavaa, joskaan ei yllättävää, on esimerkiksi tämä lause:

”DO NOT RELY ON LINKEDIN, ANY INFORMATION THEREIN, OR ITS CONTINUATION.”

LinkedIn ei siis ole vastuussa, jos järjestelmä kaatuu. Tämäkin on oikeastaan ihan järkeenkäypää, mutta on se tietysti hyvä että se on kissankokoisin kirjaimin sopimuksessa.

LinkedInin käyttäjäsopimus-sivusto on ihan kohtalaisen selkeästi rakennettu, ja kiinnostava on mm. käyttäjiä varten koottu ”DOS” and ”DON’TS” -kokoelma. Useimmissa tämän listan asioissa on kyse netiketistä: älä esiinny valheellisesti, älä levitä vahingollista tietoa, älä kopioi tai levitä sellaista mihin sinulla ei ole oikeuksia, muista pitää tietosi ajantasalla, noudata voimassaolevia lakeja ja tätä sopimusta – sekä hauskana sokerina pohjalla:

Use the Services in a professional manner.

Tämän nyt voi sitten kai tulkita miten kukin haluaa, heh.

Privacy policy -sivulla järjestelmän edustajat pyrkivät vakuuttamaan LinkedInin turvallisuudesta käyttäjälle. Siellä  mainitaan, että tietoja käyttäjistä kerätään, mutta kerrotaan myös mihin noita tietoja käytetään: lähinnä täsmämarkkinointiin ja avuksi siinä, miten järjestelmä koettaa arvata, millaisia verkostoja haluan luoda.

Johtopäätöksiä:

Tämän postauksen alussa todettu lainaus koskee myös LinkedIniä. Vaikka palvelu on kehitetty edistämään käyttäjien työnhakua ja on siis ”käyttäjän puolella”, se kuitenkin varaa oikeuden kaikkeen ladattuun materiaaliin. Toisaalta LinkedIn on työikäisten ihmisten verkostoitumis- ja työnhakukanava, joten härskien kuvien lataaminen sinne koituisi käyttäjän vahingoksi myös palvelun tavoitteiden suhteen. Itse aion ladata palveluun cv:ni, ja sen suhteen nyt ainakaan ei voi olla kovin nuuka – sehän on tarkoitettu ainakin puolijulkiseksi asiakirjaksi. Jos varon näyttämästä ansioluetteloani kenellekään, en varmaan koskaan saa töitäkään… Terve järki tässäkin on varmasti hyväksi. Esimerkiksi LinkedIniin ladatusta cv:stä kannattanee jättää pois osoite ja suora puhelinnumero.

 

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : marraskuu 23, 2012 Kategoria/t: palveluja, some-tehtävät, yksityisyys

 

Avainsanat: , , ,

 
%d bloggers like this: